Kuuluuko kriisiapu jokaiselle? : –kehitysvammaisten ihmisten sekä heidän kanssaan työskentelevien kokemuksia kehitysvammaisille ihmisille suunnatusta kriisiavusta

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tuoda esille kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia kriisiavusta, jota he olivat saaneet elämänsä kriisitilanteissa. Tutkimuksella selvitettiin myös kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevien valmiuksia asiakkaidensa kriisitilanteiden kohtaamisessa ja hoidossa. Syvähaastatteluilla kehitysvammaisilta ihmisiltä kerätty kokemusasiantuntijatieto sekä sähköpostikyselyllä toteutetut työntekijähaastattelut antavat kokemuksellista tietoa, joita tarkastellaan kirjallisuuden ja ajankohtaisten julkaisujen valossa. Lisäksi kehitysvammaisista asiakkaista kriisipalveluiden mahdollisina käyttäjinä on kerättiin tietoa haastattelemalla kriisityöntekijöitä sähköpos-tikyselyllä. Tutkimuksessani tuotiin tavoitteellisesti esille, kuinka pienillä kehittämis-toimenpiteillä saataisiin suuri hyöty ja tuki kehitysvammaisille heidän elämänsä kriisiti-lanteista selviytymiseen. Tutkimus toteutettiin yhdessä tutkimuksen tilaajan, Siilinjärven kunnan kanssa. Lisäksi yhteistyöhön osallistui Kuopion kriisikeskus. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että kehitysvammaisten ihmisten kokemiin kriisitapahtumiin saatava apu ja tuki on heidän itsensä mielestä liian vähäinen. Tarve kriisitapahtumien työstämiselle on suuri ja siihen toivotaan kohdennettua tukea. Kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevät toivoisivat lisää koulutusta ja työvälineitä kriisin kohtaamiseen ja rinnalla kulkemiseen. Kriisityöntekijöiden näkemyksien mukaan kehitysvammaisten ihmisten kriisitapahtumien työstämiseen toivotaan yhteistyötä kehitysvammaista ihmistä tuntevan tahon kanssa. Yhteistyöllä varmistetaan asiakkaan ja työntekijän välinen vuorovaikutus silloinkin, kun kommunikaatio on haastavaa ja ymmärtäminen vaatii asiakkaan lähempää tuntemista.The main focus of this research is to bring forward experiences of crisis support amongst people with intellectual disabilities that they have received in crisis situations. With this research what is also examined is the preparedness of the workers who work within this field to face these crisis situations and the aftermath. The expert experiences and knowledge that were collected via personal and email interviews for this research gives insight into information that is collected by surveying the literature and current publications about the subject in this study. Also closer information about people with intellectual disabilities as possible crisis support receivers is collected by interviewing crisis workers. The main point of my research was to bring forth in a goal directed manner how with small changes you can greatly improve the support of the intellectually disabled and help them survive through the crisis situations in their lives. The research was carried out together with the Siilinjärvi community, which also ordered for it to be done. Kuopio’s crisis center also played a vital part with their co-operation. The quality of this research is qualitative. The conclusion based on the experiences of the intellectually disabled that were interviewed suggests that the extent of help mainly focused on in crisis situations is far too small. The need to process crisis situations and gain help for this process is significantly bigger than supplied in our day and time. The people who work with the intellectually disabled wish for more education how to face crisis situations, and how to support them better. The crisis workers’ out-look on this matter is that more cooperation between the family of the intellectually dis-abled and their caretakers is truly needed. This cooperation will ensure the understand-ing between the caretaker and the client even when the interaction is challenging and close acquaintance of the patient is valid