Sisältäpäin lukitut ovet – Tutkinta-asemalle sijoitettujen nuorten kokemuksia

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla helsinkiläiselle arviointi- ja vastaanottolaitokselle Tutkinta-asemalle sijoitettujen nuorten kokemuksia laitoksen sisältäpäin lukituista ovista. Tutkimuskysymykseksi muodostui: Millainen on Tutkinta-asemalle sijoitettujen nuorten kokemus sisältäpäin lukituista ovista? Tutkimuksella haluttiin luoda kuvaa siitä, millainen kokemus nuorilla asiakkailla on lukitussa tilassa olemisesta, ja millaisia merkityksiä he antavat tälle puheessaan. Tutkimuksen taustalla oli Valviran eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ohjeistus (2013) jonka mukaan laitoksen jatkuvasti sisältäpäin lukitut ovet rikkovat lapsen itsemääräämisoikeutta. Kyseessä on laadullinen tutkimus jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluin Tutkinta-asemalla. Haastateltavia oli yhteensä viisi ja iältään he olivat 13–17-vuotiaita. Aineisto litteroitiin, ja teemoitettiin sisällönanalyysin keinoin teoriasidonnaisesti. Teemoiksi nousivat itsemääräämisoikeus, valta ja toisaalta pohdinta mahdollisesti tulevaisuudessa aukeavista ovista. Aineistosta nousi esille joitakin itsemääräämisoikeuden loukkauksia. Nuoret kertoivat tilanteista, joissa heitä ei oltu päästetty ulos silloin kun päästämättömyydelle ei ollut lakiperusteista oikeutusta. Erityisesti nuoria puhututti liikkumisvapauden rajoitus. Sen suhteen korostui tottumuksen merkitys, ja nuorten kokemukset vaihtelivat kovastikin keskenään – toisaalta puhuttiin tylsyydestä ja toisaalta ahdistuksesta, mitä suljetussa tilassa oleminen aiheuttaa. Liikkumisvapauden rajoituksen oikeaperusteisuudessa ilmeni myös joitakin epäselvyyksiä, ja esiin nousi kannanotto mielenterveysongelmien huomioimisesta liikkumisva-pauden rajoituksen toteuttamisessa. Nuorten puheesta voitiin tulkita merkkejä vallankäytöstä, sekä sen kaltaisia ilmauksia, että nuori kokee olevansa omassa elämässään subjektin eli tekijän sijasta objekti eli tekemisen kohteena. Myös valtaan alistuminen, ja siitä tulevat hyödyt nousivat esille. Ilmi tuli myös se, että nuorilla oli hyvin vähän tietoa oikeuksistaan, sekä rajoitustoimenpiteiden ja muiden laitoksen toimien lakiperusteisuudesta. Ovien mahdollista avautumista eivät nuoret olleet ennen haastattelutilannetta oikeastaan ajatelleet. Yleinen ajatus oli, että muut liikkumisvapauden rajoituksella olevat nuoret lähtisivät karkuteille, mutta he itse eivät. Asiasanat: lastensuojelu, laitoshuolto, vastaanottokodit, liikkumisvapaus, rajoitukset, itsemäärääminen, kokemukset, nuore