Ketterät menetelmät: Muutos vesiputousmallista ketteriin menetelmiin siirryttäessä kansainvälisissä ohjelmistokehitysorganisaatioissa

Opinnäytetyön lähtökohtana oli ohjelmistokehitysalalla puhaltavat uudet tuulet. 70-luvun alkupuolella esitelty vaiheistettu ohjelmistokehitysmenetelmä vesiputousmalli oli pitkään ohjelmistokehityksen vallitseva projektihallintamuoto. 90-luvun alkupuolella sen rinnalle syntyi uudenlaisia kevyitä kehitysmenetelmiä, jotka pyrkivät ratkaisemaan vesiputousmallin mukaisen vaiheittaisen kehitystavan tuottamat ongelmat. Nämä ketteriksi menetelmiksi nimitetyt projektinhallintamenetelmät korostivat vaiheittaisen kehityksen sijasta iteratiivista kehitysmallia, ja mahdollistivat suunnitelmanmuutokset kehitysvaiheessa, mikä toi ohjelmistokehitykseen sen kaipaamaa joustoa. Ketterät menetelmät kasvoivat nopeasti hyvin suosituiksi. Moni ohjelmistoja kehittävä organisaatio on käynyt 2000-luvulla läpi raskaan muutosprosessin kun vesiputousmallista on siirrytty ketterien menetelmien pariin. Muutos on sekä yksilön että organisaation toimintaa vahvasti muovaava prosessi, jonka avulla organisaatiot ovat pyrkineet nopeuttamaan ohjelmistojen kehityskaarta, saamaan kehitystyöhön joustoa, helpottamaan riskienhallintaa, tekemään paremmin asiakkaiden muuttuvia tarpeita vastaavia tuotteita ja mahdollistamaan suunnitelmanmuutoksiin reagoinnin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella tätä muutosprosessia kolmessa kansainvälisessä ohjelmistoja kehittävässä suurorganisaatiossa, sekä pohtia miten ketterien menetelmien arvolupaukset ovat toteutuneet muutoksen jälkeen, ja mitkä ovat onnistuneen muutoksen avaintekijöitä. Opinnäytetyön empiirinen tutkimustyö toteutettiin haastattelemalla jokaisesta kolmesta organisaatiosta edustajaa, ja analysoimalla haastatteluista saatua materiaalia vertaamalla sitä teoreettiseen tietoon ketteristä menetelmistä. Haastatteluiden perusteella ketteriin menetelmiin siirtymisessä oleellisinta on ymmärtää, että muutos koskettaa koko organisaatiota. Jotta muutoksella saavutetaan halutut tulokset, niin prosessien, ihmisten kuin työkalujenkin on muututtava. Haastateltujen organisaatioiden edustajien mukaan ketterien menetelmien arvolupaukset ovat toteutuneet muutoksen jälkeen hyvin, mutta ne ovat tuottaneet myös haasteita ja tuoneet mukanaan paljon uutta opeteltavaa. Kaikki kolme ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että muutos on ollut organisaation toiminnan kannalta oikean suuntainen. Haastatteluista saadun materiaalin, ja siitä tehtyjen johtopäätösten avulla opinnäytetyön toiminnallisena tuotoksena syntyi karkea opas vesiputousmallista ketteriin menetelmiin siirtymiseen. Oppaan ei ole tarkoitus olla täydellinen ohjekirja muutosohjelmaan, vaan se nostaa esiin asioita, jotka haastateltujen organisaatioiden edustajat kokivat oleellisiksi onnistuneen muutoksen takaamiseksi. Oppaassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä Dean Leffingwellin teosta Agile Software Requirements: Lean requirements practices for teams programs and the enterprise (2014).The background of this bachelor’s thesis was the new era of software development. Presented in the early 70’s, the phased waterfall model was for long the most common software development method. In the early 90’s new lightweight development methods were presented, that were to solve the problems that waterfall’s phased development cycle had started to cause many developers. These new methods – known as the Agile software development methods - emphasized iterative development over phased model, and allowed developers to react to changes of plans, which brought the long needed flexibility for the development. Agile methods grew very popular fast, and many software development companies have gone through a heavy transition process in the 21st century when adopting agile methods and relin-quishing the waterfall model. The transition is a process that affects the operations of both the organization and an individual. The aim is to achieve faster development life-cycle, make the development process more flexible, ease risk management, make products that answer the customers’ actual needs, and allow developers to react to changes of plans. The aim of this thesis was to study this transition process in three international large-scale software development companies, and reflect how the value proposition of agile methods have realized after the transition, and what the key factors in a successful agile transition are. The empirical research of this thesis was done by interviewing a representative that has been a part of the transition process, from each company, and analyzing the material gotten from the interviews by comparing it to the theoretical information about agile methods. According to the interviewed companies, the most important thing to understand in the agile transformation is that the whole organization changes. In order to achieve the best outcome the processes, people, and tools need to change. The company representatives all agreed that the value proposition of agile methods has realized well after the transition, but the new methods have also brought many challenges and new things to learn. Overall they all think that the transition has been a step into the right direction. The functional outcome of this thesis is a short guide for transitioning from waterfall to agile based on the materials and conclusions made from the interviews. The purpose of this guide is not be a thorough manual for the transition, but to point out the things and factors that the interviewed company representatives found to be the most crucial ones in order to execute the transition successfully. Dean Leffingwell’s book Agile Software Requirements: Lean requirements practices for teams programs and the enterprise (2014), was used as theoretical framework for the guide