Förebyggandet och rehabiliteringen av muskelbristningar i höftadduktorerna hos ishockeyspelare : En systematisk litteraturstudie

Höftadduktorbristningar är vanligt förekommande skador inom ishockey. Trots att man försökt förebygga dessa skador är skadeincidensen fortfarande hög. En tillräcklig rehabilitering av dessa skador är viktig eftersom risken är stor för att skadan blir kronisk och detta kan hota spelarens fortsatta karriär. Syftet med denna systematiska litteraturstudie är således att utreda hur dessa skador bör förebyggas och rehabiliteras. Arbetet är metodiskt utfört enligt Forsberg & Wengströms (2008) modell för systematiska litteraturstudier och arbetets två frågeställningar är följande: 1) Hur kan man genom fysioterapeutiska interventioner förebygga muskelbristningar i höftadduktorerna hos ishockeyspelare? 2) Hur rehabiliteras muskelbristningar i höftadduktorerna hos ishockeyspelare effektivast? För att besvara dessa frågeställningar har databassökning utförst i följande databaser: EBSCO, PubMed, Sage, ScienceDirect och SPORTDiscus. Utöver databassökning har relevanta artiklars referenslistor granskats. Då sökningen slutförts hade 13 relevanta artiklar hittats för att besvara arbetets första frågeställning och 9 relevanta artiklar för att besvara arbetets andra frågeställning. Eftersom det råder brist på artiklar av hög kvalitet har även litteratur i annan form (t.ex. böcker) inkluderats. Baserat på den inkluderade litteraturen kunde konstateras att en korrigering av muskelobalans, muskel-stärkande träning ämnat för höftadduktorerna, proprioceptiv- och sportspecifik träning samt tillräcklig rehabilitering av tidigare skada var förebyggande faktorer. Ett progressivt rehabiliteringsprogram baserat på aktiv träning i kombination med manuell terapi med syfte att återställa samt främja spelarens sportspecifika funktion verkade vara den rekommenderade rehabiliteringsmetoden. Denna systematiska litteraturstudie är ett beställningsarbete av Sport Science Lab Turku Oy.Adductor strains are common injuries in ice hockey. Despite made efforts to prevent these injuries the incidence is still high. Adequate rehabilitation of these injuries is important, due to the high risk of the injury becoming chronic and therefore possibly career threatening. The aim of this systematic review is therefore to investigate how to prevent and rehabilitate these injuries. This review is methodologically carried out according to the model for systematic reviews designed by Forsberg & Wengström (2008). The review’s two investigated questions are: 1) How can you by the means of physiotherapeutic interventions prevent adductor muscle strains among ice hockey players? 2) How are adductor muscle strains in ice hockey players rehabilitated in the most efficient way? To answer these questions, a search of the following databases was carried out: EBSCO, PubMed, Sage, ScienceDirect and SPORTDiscus. In addition to the database search, a review of reference lists of relevant articles was conducted. When the search was completed 13 articles had been found to answer the first question of this study and 9 articles had been found to answer the second question. Other forms of literature (e.g. books) have also been included in this review, due to the lack of high quality articles. According to the literature it was found that correction of muscle imbalance, strength training aimed at the hip adductor muscles, proprioceptive- and neuromuscular training as well as adequate rehabilitation of previous injury all are preventive factors for hip adductor strains. A progressive rehabilitation program based on active training in combination with manual therapy with the purpose of restoring and promoting the player’s sport specific function, seemed to be the recommended rehabilitation method. This systematic review was made on order by Sport Science Lab Turku Oy.Lonkan lähentäjälihaksissa esiintyvät lihasrepeämät ovat jääkiekossa yleisiä vammoja. Vammojen ehkäisyyrityksistä huolimatta niiden määrät ovat pysyneet korkeana. Vamman sattuessa ammattitaitoinen kuntouttaminen on välttämätöntä, jotta repeämästä ei tulisi pitkäaikaista vaivaa eikä se vaarantantaisi jääkiekkoilijan uran jatkoa. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on selvittää miten lähentäjälihasten repeämiä pystyttäisiin parhaiten ehkäisemään ja kuntouttamaan. Tätä työtä suoritetaan Forsberg & Wengströmin (2008) mallin mukaan ja työn kaksi tutkimuskysymystä ovat seuraavat: 1) Miten voidaan fysioterapeuttisia menetelmiä käyttäen ehkäistä jääkiekkoilijoiden lähentäjälihasten repeämiä? 2) Miten jääkiekkoilijoiden lähentäjälihasten repeämiä kuntoutetaan mahdollisimman tehokkaasti. Näihin kysymyksiin vastauksia löytämiseksi suoritettiin kirjallisuushaun seuraavien tietokantaohjelmien kautta: EBSCO, PubMed, Sage, ScienceDirect ja SportDiscus. Lähdeviitteisiin perustuen käytimme manuaalista hakua olennaisiin lähteisiin pohjautuen. Kirjallisuushaulla löydettiin 13 olennaista artikkeleita vastaamaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseen ja 9 olennaista artikkeleita vastaamaan toiseen tutkimuskysymykseen. Laadukkaiden artikkeleiden puutteesta johtuen valittiin mukaan kirjallisuutta myös toisissa muodoissa (esim. kirjoja). Kirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että lihastasapainon korjaaminen, lonkan lähentäjälihasten vahvistava harjoittelu, proprioseptiivinen- ja lajinomainen harjoittelu, sekä vanhan vamman vaativa kuntouttaminen ovat kaikki ehkäiseviä tekijöitä. Aktiiviseen harjoitteluun pohjautuva progressiivinen kuntoutusohjelma yhdistettynä manuaaliseen terapiaan, jonka tavoitteena on palauttaa ja edistää pelaajan lajinomaista toimintaa oli suositeltu kuntoutusmenetelmä. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tehty tilaustyönä Sport Science Lab Turku Oy:lle