Lasten toimintakyvyn arvioinnin toteutuminen Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun maakuntien toimintaterapeuttien työssä.

Lapsen toimintakyvyn arvioinnissa pyritään tunnistamaan lapselle ja hänen perheelleen tärkeät elämänalueet ja toimintakokonaisuudet. Huomion kohteena ovat ympäristö, jossa lapsi toimii, toiminnan vaatimukset sekä fyysiset, kognitiiviset ja psykososiaaliset tekijät, jotka vaikuttavat lapseen. Arviointi tarjoaa lapselle, hänen perheelleen ja lähipiirilleen tietoa muutoksesta toimintakyvyssä ja terapiaintervention tehokkuudesta. Arviointikäytännöissä esiintyvän epäyhtenäisyyden ja vaihtelevuuden vuoksi viime vuosina on luotu suosituksia toimintakyvyn arviointiin. Suositusten mukaan toimintakyvyn arvioinnin tulisi pohjautua ICF-viitekehykseen ja menetelmät tulisi valita käyttötarkoituksen ja asiakkaan tarpeen mukaan. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa ja kuvailla lasten toimintakyvyn arvioinnin käytäntöjä ja kehittämistarpeita sekä arvioinnissa käytettäviä menetelmiä Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun maakuntien toimintaterapeuttien työssä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Webropol-sovelluksen avulla. Aineisto kerättiin Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun maakuntien alueiden toimintaterapeuteilta Internetissä olevalla kyselylomakkeella. Tutkimukseen osallistui 22 toimintaterapeuttia. Tutkimuksen tulosten mukaan lasten toimintakyvyn arviointi kohdistui toimintakokonaisuuksiin, taitoihin ja valmiuksiin. Toimintaterapeuttien käytössä oli yhteensä 62 eri lasten toimintakyvyn arviointimenetelmää. Menetelmät valittiin usein asiakkaana olevien lasten ja heidän vanhempiensa tarpeiden mukaan. Arviointimenetelmänä käytettiin yleisimmin havainnointia. Muita eniten käytettyjä menetelmiä olivat M-FUN, Beery-VMI, lapsen ja/tai vanhemman haastattelu, Kliininen ha-vainnointi ja BOT/BOT-2. ICF-CY:n viitekehyksessä menetelmät painottuivat Ruumiin/kehon toimintoihin sekä Suorituksiin ja osallistumiseen. Yhteistyötä arvioinnissa tehtiin tavallisimmin van-hempien kanssa. Moniammatillinen työote näkyi yhteistyössä opettajien, lastentarhaopettajien/lastenhoitajien, puheterapeuttien ja psykologien kanssa. Yleisimpiä yhteydenpitotapoja olivat puhelut, keskustelut, yhteistyöpalaverit ja sähköpostiviestit. Kehittämistarpeita nähtiin arviointikäytäntöjen yhtenäistämisessä, toimintaterapeuttien välisessä yhteistyössä ja arviointikoulutuksissa. Tutkimuksen tarjoamaa tietoa voivat hyödyntää alueella toimivat lasten toimintaterapeutit ja kuntoutuksen ammattilaiset omassa työssään ja kuntoutuksen kehittämistyössä. Tieto on hyödynnettävissä myös toimintaterapian koulutuksen suunnittelussa. Jatkotutkimuksissa voidaan keskittyä arviointimenetelmien tarkempaan tutkimiseen, toteuttaa vertailevia tutkimuksia alueellisten erojen ja yhtäläisyyksien selvittämiseksi sekä tehdä seurantaa arviointikäytäntöjen muutoksesta alueella