Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia epäsuorasta väkivallasta lähisuhteissa ja eri menetelmät lasten haastatteluissa niiden esiin tuomiseksi - systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli aiempien tutkimusten pohjalta selvittää ja koota tietoa epäsuoran väkivallan kokijana tai näkijänä olevien lasten ja nuorten koke-muksista lähisuhteissaan todistamastaan väkivallasta. Lisäksi haluttiin selvittää, minkälaisten haastattelumenetelmien avulla lapsilta on saatu tietoa heidän lähisuhteissaan todistamastaan väkivallasta. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, että lapsi on aktiivinen kokija silloin, kun hän elää väkivaltaisessa ympäristössä, vaikkeivät väkivallan teot kohdistuisikaan suoraan häneen itseensä. Työ toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen. Tutkimukset osoittivat, että lähisuhdeväkivallan todistamisella on monenlaisia vaikutuksia lasten tunteisiin, ihmissuhteisiin ja toimintaan. Tunteista päällimmäisinä nousivat esiin monimuotoiset pelon, vihan ja syyllisyyden tunteet. Ihmissuhteisiin väkivaltakokemuksilla oli negatiivisia vaikutuksia. Lapset ja nuoret osallistuivat väkivaltatilanteisiin monella tapaa. Ominaista lasten ja nuorten toiminnalle väkivaltatilanteissa oli sekä tilanteista vetäytyminen, että väliin meneminen. Lasten haastatteluille tyypillistä oli riittävä aika, lasten luottamuksen saaminen, mielikuvituksen käyttö kerronnan tukena, ohjaajien valitsemat käsiteltävät teemat sekä lasten mahdollisuus vaikuttaa haastattelujen kulkuun. Lähisuhdeväkivallan todistamisella on monenlaisia voimakkaita ja negatiivisia vaikutuksia lapsen ja nuoren kokemusmaailmaan ja tunteisiin. Lähisuhdeväkivallan todistamisen seuraukset ovat kauaskantoisia eivätkä unohdu aikuisikään mennessä. Lapsia haastateltaessa on tärkeää huomioida lapselle ominaiset tavat sekoittaa mielikuvitusta kerrontaansa sekä antaa lapselle riittävästi aikaa kertoa tämän vaikeista kokemuksista.The aim of the Bachelor`s thesis was to gather information on the experiences of children, young people and adults, who have grown up in violent environment and witnessed violence in their close relationships. The aim was also to find out about the ways of interviewing children when it comes to witnessing violence between their closest ones. The goal was to increase understanding of children`s active part in experiencing violence when they live and grow up in an environment with violence even though the acts of violence are not focused directly on them. The method used in this thesis was a systematic literature review. According to the studies witnessing violence in close relationships has many effects on children`s and young people`s emotions, relationships and actions. Feelings linked to witnessing violence mainly consisted of fear, hate and quilt. It also had many negative effects on relationships that children and young people create. Children and young people seemed to take part in violent scenes in several ways. It seemed to be typical of children and young people to either leave the violent scenes or take actions to stop the violence. In interviewing children the most important things seemed to be that enough time was used to achieve the children`s trust and that imagination was used to support children`s telling. The topics of the interviews were chosen by those interviewing children, but it was important that children had possibilities to influence on the inter-views and methods used in them. Witnessing acts of violence in their close relationships has many negative effects on children`s experiences and emotions. It has long lasting consequences that play part even in children`s further lives and adulthood. When interviewing children it is important to notice that children have their special ways of telling about their experiences by mixing facts and imagination. It is also important to give them enough time to share their difficult experiences