Sosiaaliohjaus potilaan ja omaisten tukena saattohoidon aikana

Kauppila, Virpi. Sosiaaliohjaus potilaan ja omaisten tukena saattohoidon aikana. Pieksämäki, syksy 2013. 48 s., 2 liitettä. Diakonia ammattikorkeakoulu. Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaista saattohoidon sosiaaliohjaus on ja miten se saattohoitotyössä käytännössä ilmenee. Tutkimuksen aiheena oli myös tutkia sosiaalityön merkitystä saattohoidossa oleville potilaille ja heidän omaisilleen. Tavoitteena oli saatujen tutkimustulosten pohjalta pyrkiä kehittämään saattohoitotyötä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä tamperelaisen saattohoitokodin, Pirkanmaan Hoitokodin kanssa. Tutkimusaineisto koottiin haastattelujen avulla Pirkanmaan Hoitokodin tiloissa. Haastateltavina oli yhteensä viisi henkilöä, kolme potilasta ja kaksi omaista. Tutkimuksessa käytetty menetelmä oli laadullinen tutkimus, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella saattohoidon sosiaaliohjaus näyttäytyy hyvin moninaisena ja monitahoisena toimintana, jossa tärkeintä on potilaan ja hänen omaistensa hyvinvointi. Eri toimijoiden yhteistyö on oleellista onnistuneen saattohoitotyön toteutumisessa. Saattohoidon sosiaaliohjausta ei tee ainoastaan sosiaalityöntekijä, vaan siihen osallistuu omalla tavallaan koko henkilökunta. Saattohoidossa keskeisiä sosiaaliohjauksen ilmenemismuotoja ovat neuvonta, tiedottaminen, ohjaus oikeiden palveluiden piiriin ja asioiden hoito. Potilaat ja omaiset olivat pääosin hyvin tyytyväisiä Pirkanmaan Hoitokodin palveluihin, ja haastateltavat arvostivat sosiaaliohjausta ja saamiaan palveluja suuresti. Toimiva sosiaaliohjaus vaikuttaa positiivisesti sekä potilaiden että heidän omaistensa elämänlaatuun. Kun käytännön asiat järjestyvät, voivat saattohoidon potilaat ja omaiset keskittyä kaikkein tärkeimpiin asioihin, kuten yhdessäoloon. Tämän tutkimuksen tulokset voivat omalta osaltaan olla mukana kehittämässä saattohoitotyötä. Jatkotutkimushaasteena voisi olla tutkia esimerkiksi saattohoidon sosiaaliohjauksen toteutumista Pirkanmaan Hoitokodin kotihoidon piirissä olevien potilaiden ja heidän omaistensa näkökulmasta. Tutkimuskohteita voisi löytyä myös sosiaalityön ja vapaaehtoistyön yhteistyöstä.Kauppila, Virpi. Social Counselling supporting the patient and the relatives during hospice care 48 p., 2 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn 2013 Diaconia University of Applied Sciences. Pieksämäki. Degree Programme in Social Services, Degree: Bachelor of Social Services. The aim of this study was to find out what does social counselling consist of in hospice care and the ways this work can be implemented. In addition, the objective was to study the meaning of social councelling from the patient’s and relative’s point of view. The goal was to develop work with patients and their relatives in hospice. The study was carried out in co-operation with Pirkanmaan Hoitokoti, which is the hospice in the city of Tampere. The material for the study was collected in the premises of Pirkanmaan Hoitokoti. In total, there were five interviewees, three patients and two relatives. The method used in this study was qualitative research. The interviews consisted of theme interviews. The material was analyzed by using content analysis. Based on this study, social counselling is considered as a very diverse and multidimensional work, where the most important issue is the well-being of the patients and the relatives. The co-operation of the staff is essential in hospice care. Social counselling is not only performed by the social worker. In hospice the whole staff is doing the social counselling. It is essential that hospice care includes counselling, informing and guiding the patient and the relatives in receiving the right services and helping to manage daily life. The patients and relatives were mostly very pleased when asked about the services of Pirkanmaan Hoitokoti. They appreciated highly the social counselling and other services they had received. The well-functioning social counselling has a positive impact on the well-being of patients and their relatives. When everyday practicalities are in order, the patients and relatives can concentrate on the more important things such as being together in the last days of the patient. The results of this study can be used to develop the work performed in hospice care. As future study, it would be important to research the social councelling in home care of Pirkanmaan Hoitokoti and the patients’ and their relatives opinions on it. In addition, it would be important to study co-operation between professional social work and voluntary work