Ensihoitajan tietotaito pelastusluonteisista tehtävistä

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää ensihoitajan tietotaitoa ja valmiuksia pelastusluonteisista tehtävistä, ja aiheeksi rajasin ensihoitajan roolin ja itsenäisen osaamisen nykytilan sekä tulevaisuuden tarpeet. Ensihoidon ja pelastustoimen yhteistyö on perinteisesti ollut tiivistä, mutta nykypäivänä ensihoitopalvelu ei välttämättä enää päivystä samoissa tiloissa pelastustoimen kanssa eikä työnantaja välttämättä ole yhteinen, jolloin käytännössä yhteisiä harjoituksia saattaa olla vähemmän. Nyt oli mielestäni ajankohtaista pohtia, millainen kosketus ensihoitajalla tulisi olla pelastustoimintaan. Tutkimuskysymykseni olivat: - Mitä tietotaitoa ensihoitajalla on pelastusluonteisista tehtävistä tänä päivänä? - Mitä tietotaitoa ensihoitajalla tulisi olla pelastusluonteisista tehtävistä tänä päivänä? - Mitä tietotaitoa ensihoitajalla voisi olla pelastusluonteisista tehtävistä tulevaisuudessa? Tähän tutkimukseen soveltui parhaiten kvalitatiivinen lähestymistapa, ja tutkimusmenetelmäksi valitsin teemahaastattelun. Haastattelin neljää tiedonantajaa – kahta ensihoidon esimiestä sekä kahta pelastustoiminnan esimiestä. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä eli induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytin ensihoidon kansallisia koulutusvaatimuksia (Opetusministeriö 2006) sekä Eurooppalaista tutkintojen viitekehystä (Euroopan komissio 2009). Tutkimustuloksista selvisi, että tietotaidossa on vielä parannettavaa, mutta esimerkiksi laajentamalla ensihoitajan peruskoulutusta ja lisäämällä työpaikkaperehdytystä voisi tilanne korjaantua. Muun muassa alkusammutustaitoja, tilanne- ja riskinarviointia, tilannetiedustelua ja raportointia pidettiin tärkeinä taitoina, jotka myös ensihoitajan tulisi hallita. Ensihoitajan tulisi myös olla kiinnostunut kehittämään omaa ammattitaitoaan varsinaisen ensihoidon ulkopuolelle. Mitään tietotaitoa ei pidetty turhana mutta todettiin, että joitakin valmiuksia tarvitaan harvoin. Asenteellisuus molempien toimijoiden kesken osoittautui keskeiseksi syyksi, miksi tietotaito ei laajene. Työturvallisuus, potilasturvallisuus ja yhteistyö pelastustoimen kanssa paranisivat, jos ensihoitajalla olisi hyvä tietotaito myös pelastusluonteisista tehtävistä.Syftet med denna studie var att undersöka akutvårdarens kunskaper och färdigheter gällande räddningsbetonade uppgifter. Jag avgränsade ämnet till akutvårdarens roll och personligt kunnande i nuläget samt framtidens behov. Samarbetet mellan akutvården och räddningstjänsten har traditionellt varit intensivt, men nuförtiden dejourerar inte akutvårdstjänsten nödvändigtvis i samma utrymmen som räddningstjänsten och arbetsgivaren är inte nödvändigtvis gemensam, vilket i praktiken kan betyda att gemensamma övningar minskar. Jag ansåg att det nu var aktuellt att fundera på hurudan relation akutvårdaren borde ha till räddningsverksamhet. Mina forskningsfrågor var: - Hurdan kunskap har akutvårdaren gällande räddningsbetonade uppgifter i nuläget? - Hurdan kunskap borde akutvårdaren ha gällande räddningsbetonade uppgifter i nuläget? - Hurdan kunskap kunde akutvårdaren ha gällande räddningsbetonade uppgifter i framtiden? Till denna studie lämpade sig bäst en kvalitativ metod, och för datainsamling valde jag temaintervju. Jag intervjuade fyra informanter – två medicalförmän och två brandförmän. Som analysmetod använde jag induktiv innehållsanalys. Som teoretisk grund för denna studie beskrev jag nationella kompetenskrav för akutvård (Opetusministeriö 2006) samt Den europeiska referensramen för kvalifikationer (Euroopan komissio 2009). Från resultaten framgick att det ännu finns att förbättra i kunnandet, men situationen kunde förbättras genom att till exempel utvidga akutvårdarens grundutbildning och utöka arbetsorientering. Bland annat färdigheter gällande förstahandssläckning, situations- och riskbedömning, situationsrekognosering och rapportering uppskattades som viktig kunskap som även akutvårdaren borde behärska. Akutvårdaren borde vara intresserad av att utöka sin egen yrkeskunnighet även utöver den egentliga akutvården. Ingen kunskap uppskattades onödig, men vissa uppgifter konstaterades vara sällsynta. Attitydproblem bland båda aktörerna steg fram som en central orsak varför kunskapsnivån inte stiger. Arbetssäkerheten, patientsäkerheten och samarbetet med räddningstjänsten skulle förbättras om akutvårdaren hade bättre kunskaper även gällande räddningsbetonade uppgifter.Purpose of this research was to examine the knowledge and skills of paramedics in relation to rescue operations. I decided to restrict the subject to the role and personal knowledge of the paramedics, in the present status and future needs. The cooperation between the emergency medical and rescue services has traditionally been close, but nowadays they do not necessarily be on duty on the same premises, and the employer may not be the same, which may result in reduced amount of common exercises. Now I thought it was time to reflect on what kind of relation the paramedics should have to rescue operations. My research problems were: - Paramedics’ know-how about rescue related operations today - What kind of know-how should the paramedics have about rescue related operations today? - What kind of know-how could the paramedics have about rescue related operations in the future? The most appropriate approach to this research was a qualitative method, and I chose thematic interview to collect information. I interviewed four informants – two EMS supervisors and two chief fire officers. The analysis method I used was inductive content analysis. As theoretical basis in this research I used national training requirements for emergency care (Opetusministeriö 2006) and the European Qualifications Framework (Euroopan komissio 2009) The results showed that the level of knowledge can still be improved by increasing the basic training and work orientation. Preliminary fire extinction, situation and risk assessment, situation enquiry and reporting were considered important skills also for paramedics to master. Paramedics should be interested in improving their skills even beyond emergency care. No know-how was considered useless, but some skills are rarely needed. Attitude problems among both operators turned out to be a central reason for not improving the know-how level. Safety at work, patient safety and cooperation between emergency medical and rescue services would improve if the paramedics’ know-how about rescue operations was better