Kotihoidon työntekijöiden kokemuksia saattohoidosta

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa kotihoidon työntekijöiden saattohoitokokemuksista ja siitä mitä apua, tukea tai koulutusta kotihoidon hoitajat kaipaavat jaksaakseen työskennellä kuolevan ihmisen hoidon parissa. Työn tavoitteena oli kiinnittää huomio saattohoitotyöhön ja tätä kautta kotona tapahtuvan saattohoidon kehittäminen. Ikääntyvien määrä kasvaa jatkuvasti. Tavoitteena on, että iäkäs henkilö voisi asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista omaisten ja kotiin saatavien palvelujen turvin. Halutessaan iäkäs tai vakavasti sairas ihminen voi kuolla kotonaan, kunhan kotona tapahtuva hoito saadaan järjestettyä. Tämä vaatii paljon jaksamista omaisilta ja muilta hoitoon osallistuvilta. Kuoleman lähestyessä lääkärin tulisi yhdessä asiakkaan kanssa tehdä selkeä saattohoitopäätös, joka kirjataan myös hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Saattohoitopäätös selkiinnyttäisi kuolevan ihmisen hoitoa ja turhista kuolemaa pitkittävistä hoidoista luovuttaisiin. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen. Aineiston keruu toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa kotihoidossa työskentelevää lähi- tai perushoitajaa. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä. Tutkimuksen tuloksista oli nähtävissä, että saattohoitokokemus kotihoidon hoitajien keskuudessa oli vähäistä. Kaikki hoitajat eivät ymmärtäneet, mitä tarkoitetaan saattohoidolla. Kaksi hoitajaa käsitti saattohoidoksi myös huonokuntoisen potilaan vuosikausia kestävän hoidon. 87,5 % hoitajista oli sitä mieltä, että saattohoidosta tarvitaan lisäkoulutusta. 75 % haastatelluista halusi koulutusta omaisten kohtaamisesta. 75 % hoitajista kertoi, ettei heillä ole kivun hoidon osaamista. Tämän tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia kotihoidossa työskenteleviä hoitajia, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Jatkotutkimushaasteena ja kehittämiskohteena voisi seuraavaksi perehtyä kotihoidon hoitajille suunnatun, saattohoitoa käsittelevän lisäkoulutuksen sisältöön, saatavuuteen ja kehittämiseen. Haastateltavien mukaan saattohoitokoulutus oli painottunut laitosmaiseen hoitoon ja vainajan käsittelyyn. Hoitajat kaipasivat enemmän tietoa kotisaattohoidosta ja omaisten kohtaamisesta. Erilaisten hoitovälineiden, kuten esimerkiksi kipupumpun käytöstä haluttiin opastusta. Myös työergonomiaan tulisi kiinnittää huomiota kotona tehtävässä saattohoitotyössä. Kolmen haastateltavan mukaan kotona hoidettiin huonokuntoisia, vuoteeseen hoidettavia asiakkaita ahtaissa ja epäkäytännöllisissäThe primary purpose of this study was to explore nurses’ experiences of providing palliative care at the home of persons with advanced and terminal illnesses and to establish what kind of help, support and training home healthcare nurses required in order to cope with the stressors of their daily work. The aim of this study was to draw attention to hospice and palliative care and hence promote the development of terminal care provided at patients’ home. Since the number of Finland’s elderly population is growing at a rapid rate the society is faced with various challenges when determining the service delivery models. The aim is to enable an elderly person or persons with terminal illnesses stay as long as possible in the comfort of their own home cared by their loved ones who will be supported by the nursing staff. If the patient so wishes he or she could die at home, provided that terminal care for the person can be arranged. Caring for dying loved ones at a home care setting, however, is always extremely draining both physically and mentally for family members as well as for nursing staff. When a seriously ill patient is nearing the end of life the physician should together with the patient discuss the advance care directive and the patient’s preferences for end-of-life care. This information will also be documented in the patient’s care and service plan. Advance care plan will significantly reduce the confusion patients might have towards the end-of-life care and spare them from any unnecessary life-prolonging treatments. This study employed a qualitative approach. Study material was gathered by interviewing eight practical and enrolled nurses employed as in-home caregivers. The data were analyzed by qualitative content analysis. The results of the study clearly show that nurses’ knowledge in the care of terminal stage patients is lacking. Some of the interviewees did not understand the meaning of end-of-life care and two of the nurses confused the long-lasting care of a chronically ill patient with terminal care. The majority of the respondents, 87, 5%, stated that they lacked the requisite training for successful and effective EOL care. Moreover, 75% of the interviewees wished to have more training on how to encounter the dying patient’s family and support them in their bereavement. Similarly, 75% felt that they lacked the skills to effectively manage pain. Although, these findings cannot be generalized to any larger group of home health care nurses, they can be considered somewhat suggestive. Since the majority of training programs currently available are targeted to hospice care personnel in institutional settings, in the future studies should focus on the syllabus, availability and development of terminal and palliative care training courses tailored for in-home caregivers. Interviewees also wished to improve their skills in the use of various nursing equipment; e.g. in the use of infusion pump for pain management. Three of the respondents reported that some of the patients placed in home care were in very poor health and the nurses had to work in cramped, unpractical conditions, which also raised the question of ergonomics at work