Hengellisyys saattohoidossa : Karinakodin potilaiden ja omaisten ajatuksia

Ahramo, Tarja & Yliluoma, Laura. Hengellisyys saattohoidossa - Karinakodin potilaiden ja omaisten näkökulmia. Diak Länsi, Pori, syksy 2012, 59s.,3 liitettä.Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian (diakonissa) virkakelpoisuus. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa Karinakodin henkilökunnalle, mitä odotuksia potilailla ja omaisilla oli henkilökuntaa kohtaan hengellisten tarpeiden suhteen. Tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin ja kenen kanssa potilaat halusivat otettavan puheeksi hengelliset asiat sekä mitä hengelliset asiat merkitsivät potilaille ja heidän omaisilleen. Tutkimuksen tarkoituksena oli rohkaista Karinakodin henkilökuntaa huomioimaan potilaiden ja omaisten hengellisiä tarpeita yhä enemmän. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla Karinakodin potilaita ja heidän omaisiaan neljän samanlaisina toistuvien kysymysten avulla. Haastattelut tehtiin syksyllä 2011 ja keväällä 2012 tutkimuksen tekijöiden diakonisen hoitotyön harjoittelujaksojen aikana. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimustulosten mukaan hengelliset asiat olivat merkityksellisiä valtaosalle potilaita ja heidän omaisiaan. Hengellisiä asioita toivottiin otettavan puheeksi pääosin omalla persoonalla päivän toimien lomassa keskustellen tai pyydettäessä. Hengellisistä asioista haluttiin puhua valtaosaltaan kenen kanssa tahansa tai seurakunnan työntekijän kanssa. Koulutusta olennaisempaa koettiin kuitenkin olevan keskustelukumppanin tuttuus. Hengellisten asioiden esillä pitämisen tarvetta nykyistä enemmän ei paljoa esiintynyt, mikä saattoi kuitenkin johtua kysymyksenasettelusta: ”Ei tarvetta” vastanneet eivät ilmaisseet tyytymättömyyttään nykyiseen tarjontaan, vaan kokivat sen olevan riittävää ja vastasivat sen takia, ettei ollut tarvetta ottaa enempää esille hengellisiä asioita. Haastattelujen ajankohdalla oli selvästi joissakin tapauksissa merkitystä: Jos haastattelu tapahtui heti alkupäivinä Karinakotiin saapumisesta, potilaalla ei ollut vielä vertailukohdetta aiempaan hengellisten asioiden esillä pitämiseen. Toisaalta haastattelua ei voinut useissakaan tapauksissa siirtää myöhemmäksi, koska keskimääräinen hoitoaika oli vain noin kolme viikkoa ja kipupumpun laiton jälkeen potilaan kunto yleensä laski niin nopeasti, ettei hän jaksanut enää vastata kysymyksiin. Sairauden edetessä hengelliset tarpeet aktualisoituivat ja näissä tilanteissa tarvittiin erityistä herkkyyttä hengellisten asioiden esillä pitämiseen. Hoitotyössä oli tärkeää sisäistää hoitotyön alkuperäinen arvomaailma eli lähimmäisenrakkaus. Elämän loppuvaiheissa tarvittiin usein paljon ammatillista osaamista ja erityisesti läsnäoloa.Ahramo, Tarja and Yliluoma, Laura.Spirituality in Hospice Care – Views of Patients and Their Families. 59 p., 3 appendices. Language: Finnish. Pori, Autumn 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Diaconal Nursing. Degree: Nurse + Deaconess. ______________________________________________________________ The aim of the study was to get information for the nurses in a hospice called Karinakoti in Turku on the patients´ and their close relatives´ expectations about spirituality in hospice care, how and with whom the patients wanted to speak about spiritual issues and what spirituality meant to the patients and the close relatives. In addition, the aim was to encourage the nurses to notice the patients´ and the close relatives´ needs more and more. The material of the study was collected by interviewing the patients and the close relatives with four preconsidered questions. The interviews were conducted in autumn 2011 and in spring 2012 during practical trainings. The study was qualitative. The material was analyzed using content analysis. The results showed spiritual issues were important for the majority. The patients and the close relatives wanted to speak about spiritual issues during daily activities. They felt they could speak with any worker in the hospice or with workers from the congregation. The most important was they could speak with a person they already knew. The patients and the close relatives did not want to discuss spiritual issues more than they did at that time. The time of the interview was important: If the interview was not carried out in the beginning of treatment it could be too late. When the patient´s health got worse spiritual issues became more important and it was important for the nurses to realize it. Love for one´s neighbour was important in nursing care. The patients needed much professionalism but especially attendance in the end of their lives. Keywords: spirituality, hospice care, diaconal nursing, qualitative stud