Familjearbete på A-kliniken : Personalens socialpedagogiska arbetsmetoder

Familjearbetet på den undersökta A-kliniken i Helsingfors har varit i gång över två år. Syftet med arbetet är att kartlägga hurdant familjearbetet på A-kliniken är ur den professionellas syn. I arbetet redogörs för hurdana socialpedagogiska metoder personalen använder sig av i arbetet med familjerna. Frågeställningarna är: Hur ser familjearbetet på A-kliniken ut? Vilka socialpedagogiska metoder använder sig personalen av i sitt arbete? Hur har arbetet på A-kliniken förändrats genom familjearbetet? Den empiriska delen utfördes med halvstrukturerade intervjuer, informanterna var den ledande socialarbetaren och fyra handledare. Teorin utgår från litteratur och artiklar. Tillämpning från litteratur, artiklar och intervjuerna har lett till en bild av familjearbetet på A-kliniken som en rehabiliterande verksamhet för klienter i både A-kliniken och barnskyddet. Verksamheten är öppen vård. Handledarnas arbete med klienterna har gett goda resultat, vårdtiden ses ändå väldigt kort med tanke på att missbruket inom familjen kan ha pågått i flera generationer. Socialpedagogiska arbetsmetoder som togs upp är empowerment, familjen i centrum, individualitet i vården, framtidsinriktat och lösningscentrerat arbete, dialog och växelverkan mellan professionella och familj och familjemedlemmar emellan. Familjen är med i planering, utförande och reflektion. Resurser i vardagslivet betonas. Handledarna utgår från sin egen utbildning och arbetserfarenhet, och har mångsidigt kunnande. Vidare utbildning och utvecklingsarbete, reflektion av det egna arbetet och flexibilitet sågs som viktigt. Sexualitetens betydelse som ett bortglömt tema inom rehabiliterande familjevård togs upp av en handledare. Det att den professionella kan säga sig ha sakkunskap inom ett ämne, gör det lättare för klienterna att våga tala om temat.Family work at the A-clinic (substance abuse treatment center) in Helsinki that was researched for this study has been running for over two years. The aim of this study is to survey family work from the point of view of a professional. The study presents what kind of social pedagogical methods are used in the work with families. The research questions are: What is family work at an A-clinic? What kind of social pedagogical methods is used in the work? How has the work at an A-clinic changed through family work? Half structured interviews are used as a data collection model. The professionals who were interviewed for the purpose of this study included the leading social worker and four social instructors. Theory is based on literature and articles. The application of literature, articles and interviews painted a picture of the family work conducted at the A-clinic as rehabilitation work for people who already are clients at child social services and the A-clinic (substance abuse treatment center). The work is non-institutional care. The work of the social instructors has given good results, although the care period is seen as being too short, given that the substance abuse can have been going on for several generations. The social pedagogical methods that were named are empower-ment, family in the center, individuality in care, future-orientated and solution-orientated work, dialogue and interaction between the professional and the family and between family members. The family takes part in the planning, carrying out and reflection of the care. The resources of everyday-life are emphasized. The social instruc-tors base their work on their education and earlier work experience, and they have versatile knowledge of their field. Further education, developmental work and evaluation and flexibility in work, was seen as important. Sexuality was brought up by one social instructor as a forgotten theme in family rehabilitation work. If the professional can say to have knowledge about a particular theme, it can make it easier for the client to then have the courage to bring it up for discussion.Tutkimuksen kohteena olleen A-klinikan perhetyö Helsingissä on ollut käynnissä runsaat kaksi vuotta. Työn tavoitteena on kartoittaa A-klinikan perhetyötä asiantuntijan näkökulmasta. Opinnäytetyössä kerrotaan mitä sosiaalipedagogisia menetelmiä työntekijät käyttävät työskennellessään perheiden parissa. Tutkimuskysymykset ovat: Miltä perhetyö A-klinikalla näyttää? Mitä sosiaalipedagogisia menetelmiä työntekijät käyttävät? Miten työ A-klinikalla on muuttunut perhetyön myötä? Empiirinen osuus koostui puolistrukturoiduista haastatteluista johtavan sosiaalityöntekijän ja neljän ohjaajan kanssa. Teoria pohjautuu kirjallisuuteen ja artikkeleihin. Kirjallisuutta, artikkeleita ja haastatteluja soveltamalla perhetyö A-klinikalla selkeytyi seuraavanlaiseksi, kuntouttava toimintamuoto asiakkaille joilla on asiakkuus sekä A-klinikalla, että lastensuojelu-puolella. Perhetyö on avokuntoutusta. Ohjaajien tekemä työ asiakkaiden kanssa on johtanut hyviin tuloksiin, hoitojakso nähdään kuitenkin lyhyenä, kun päihdeongelma on voinut olla perheessä läsnä sukupolvien ajan. Haastatteluissa esiin tulleita sosiaalipedagogisia työmenetelmiä ovat voimaantuminen, perhekeskeisyys, yksilöity hoito, tulevaisuuteen suuntaava ja ratkaisukeskeinen työ, dialogi ja vuorovaikutus työntekijän ja perheen välillä ja perheenjäsenten kesken. Perhe on mukana hoitojakson suunnittelussa, toteutuksessa ja reflektoinnissa. Arjen voimavarjoja painotetaan. Työ perustuu paljolti ohjaajan omaan koulutustaustaan ja aikaisempaan työkokemukseen, monipuolista osaamista A-klinikan perhetyössä on. Jatkokouluttaminen, aktiivinen kehittämistyö, oman työn arviointi ja joustavuus nähtiin tärkeinä asioina toiminnan ja työntekijän kehitystä ajatellen. Seksuaalisuus unohdettuna teemana kuntouttavassa perhetyössä nousi esiin yhden ohjaajan toimesta. Työntekijän voidessa kertoa omaavansa asiatietämystä jostain teemasta, voi se edesauttaa asiakkaan halua ja uskallusta ottaa aihe puheeksi