Päihdeongelmasta kärsivien äitien kokemuksia raskauden aikaisesta tuesta neuvolassa

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kartoittaa kaikissa Pidä – kiinni hoitojärjestelmän (ensikodit ja avopalveluyksiköt) yksiköissä olevien äitien tarvitsemaa ja heidän saamaansa tukea raskausaikana neuvolasta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää miten neuvolatyötä voitaisiin kehittää raskaudenaikana päihdeongelmista kärsivien äitien auttamiseksi. Tavoitteena oli kerätä tietoa päihteitä käyttävien äitien neuvolapalvelu kokemuksista ja lisätä neuvolatyöntekijöiden valmiuksia kohdata päihdeongelmaisia äitejä sekä parantaa näin ollen äitiysneuvolapalveluja. Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineiston keräsin avointen kyselylomakkeiden avulla, jotka lähetin Ensi – ja turvakotien liiton ylläpitämiin Pidä – kiinni yksiköiden ensikoteihin sekä avopalveluyksiköihin. Kysely toteutettiin päihteitä käyttäville odottaville sekä jo synnyttäneille äideille. Määräaikaan mennessä lomakkeita palautettiin 8 kappaletta ja karhuamisen jälkeen sain 13 palautunutta vastausta. Tutkimuksen aineiston analysoin induktiivisella sisällönanalyysillä. Puolet vastaajista oli kertonut päihdeongelmastaan ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä. Ensimmäisellä tapaamisella päihteistä keskustellessa terveydenhoitajien toivottiin olevan avoimia, ammatillisia ja rauhallisia. Rohkeus kysyä suoraan sekä ajan antaminen koettiin miellyttäväksi vastaanottotilanteissa. Äidit odottivat myös, että heitä kuunneltiin, rauhoiteltiin sekä motivoitiin päihteettömyyteen tai siinä pysymiseen. Yksi tärkeä osa oli vastaanotolla olevan äidin tarkkaileminen, sekä äidin hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Suurin osa äideistä oli kokenut saavansa välittömästi keskustelu apua, kertoessaan raskausajan päihteiden käytön ongelmasta. Pääsääntöisesti heidät oli ohjattu Pidä – kiinni yksikköihin, mutta myös HAL- poliklinikalle sekä annettu tiiviimmin kontakteja ja muun muassa SOS- puhelin numero. Äitiysneuvolakäynnit herättivät pääsääntöisesti positiivisia ja myönteisiä tunteita äideissä. Henkilökunnan ammattitaito, positiivisuus ja ymmärtäväinen työote olivat vakuuttavaa. Myönteisiä ajatuksia ja mielikuvia lisäsi terveydenhoitajan kannustus sekä motivointi päihteettömyyteen. Negatiivisia ja kielteisiä ajatuksia herätti enimmäkseen omat pelon tunteet sekä vauvan hyvinvointi, koska syyllisyys painoi päihteidenkäytön myötä. Voidaan päätellä, että AUDIT – kyselyn lisäksi neuvolassa tarvitaan tiivistä ja monipuolista interventiota, että saadaan äidit ylipäätänsä kertomaan päihdeongelmastaan. Tutkimukseni vahvistaa myös tiedon, että terveydenhoitajan tulisi olla rohkea, aktiivinen ja kysyä päihteiden käytöstä suoraan, eikä vetäytyä passiiviseksi osapuoleksi. Uudeksi asiaksi nousi yllätysseulojen tekeminen äitiysneuvola käynneillä