Ympäristöterveydenhuollon lakisääteisen täydennyskoulutuksen kehittäminen

Työelämän osaamisvaatimusten kasvaminen ja Euroopan yhteisön lainsäädännön jatkuva muuttuminen ja kehittyminen aiheuttavat paljon haasteita ympäristöterveydenhuollolle. Osaamisen ylläpitämiseksi tarvitaan säännöllistä täydennyskoulutusta. Tämän opinnäytetyön aikana selvitettiin, kuinka ympäristöterveydenhuollon ammatillista osaamista kehittävä täydennyskoulutus tulisi järjestää valtakunnallisesti. Selvitettäviä asioita olivat tulevaisuuden koulutustarpeet ympäristöterveydenhuollon eri osa-alueilla, koulutuksen koordinointi, järjestäminen ja laadunvarmistus valtakunnallisesti sekä koulutuksen lainsäädännöllinen perusta. Lisäksi selvitettiin, miten täydennyskoulutuksesta aiheutuvat lisäkustannukset tulisi jakaa. Kyselytutkimus tehtiin sähköisellä web-kyselyjärjestelmällä, jonka kautta kyselyt lähetettiin sähköpostitse ympäristöterveydenhuollossa toimiville terveystarkastajille ja terveysvalvonnan johtajille sekä keskus- ja aluehallintovirastoissa työskenteleville ympäristöterveydenhuollon asiantuntijoille. Kyselyn tuloksia analysoitiin Excel-ohjelman ja SPSS- tilasto-ohjelman avulla. Vastauksien perusteella ympäristöterveydenhuollossa täydennyskoulutustarvetta on kaikilla ympäristöterveydenhuollon osa-alueilla johtuen mm. lainsäädännön muutoksista, globalisaatiosta ja tehtävien monimutkaistumisesta. Ongelmana kuitenkin on koulutusmäärärahojen niukkuus. Kyselyn kohderyhmän mielestä täydennyskoulutuspäiviä tulisi olla vuodessa 6 - 10 päivää ja koulutuksen tulisi olla täsmäkoulutusta. Koulutuksen rahoitukseen tulisi osallistua sekä työnantajat että ympäris-töterveydenhuollosta vastaavat ministeriöt. Ympäristöterveydenhuollon täydennyskoulutusta tulisi koordinoida yhden elimen toimesta, joka määrittelee alan täydennyskoulutustarpeet ja laatii yhtenäisen ympäristöterveydenhuollon koulutuskalenterin keskitetysti. Koulutuksen laadun varmistamiseksi tämän saman tahon tulisi määrittää koulutuksen laatukriteerit, jotka täydennyskoulutuksen tulisi täyttää sisällön ja tavoitteiden osalta. Laatukriteerit täyttävästä koulutuksesta osallistujille tulisi antaa todistus ja henki-löstön koulutustiedot tulisi koota yhteen ympäristöterveydenhuollon henkilöstön koulutusrekisteriin.Growing demands regarding the capability requirements in working life as well as the constant changes and developments of the European Union legislation place plenty of challenges for the environmental health sector. This calls for the need of regular further education among the employees in the environ-mental health sector. The aim of this thesis was to examine how the further education of the environmental health professionals should be organized in a national level. This thesis covered the clarification of future needs for the different sectors of environmental health, coordination and organizing of the education, quality assurance regarding the education as well as the statutory basis for further education was being covered. Furthermore, the allocation of the additional costs of further education was being studied. In this thesis, the above mentioned research questions were carried out through conducting a questionnaire through Webropol- system. The questionnaires were targeted to the environmental health inspectors and the managers as well as the environmental health sector experts working in the central and regional state administrative agencies. The questionnaires were analyzed through Excel- and SPSS –programmes. Based on the research, there is a need for further education within all the sectors of the environmental health. The need for education is based on for example the changes in the legislation, globalization and the ever more complicated tasks related to the environmental health sector. The problem, however, is clearly the scarcity of allowances reserved for the education. On the basis of the results in this study, there should be 6-10 days of further education and the education should be organized as specified education. The financing should be realized both through the employer and the ministries in charge of environmental health. Further education should be coordinated through one particular instance, which would define the needs for further education in the sector, and would also draw a common education calendar for the sector. In regards of quality assurance, the same instance could define the quality criteria of the education, which the further education should fulfill in regards of the contents and the aims of the education. Participants should be awarded a certificate of the education and there should be a common database for the further education regarding the personnel working in the environmental health sector