Oppiminen, osaaminen, aluekehitys: hyvinvointiteknologian, sosiaalialan ja viestinnän koulutusohjelmien ristiinarviointiraportit

Koulutusohjelmien ristiinarviointimenettely on osa Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmää. Sen vaikutuksia monipuolistaa ja laaja-alaistaa se, että arviointiryhmä kutakin koulutusohjelmaa varten kootaan eri koulutusyksiköiden edustajista, mukaan lukien hallinnon eri sektorit. Näin myös eri alojen asiantuntemusta ja kokemusta on mahdollista saada arvioitavan koulutusohjelman kehittämisen tueksi, ja toisaalta eri alojen koulutustarjonta tulee muille tutuksi. Arvioinnissa noudatetaan kansainvälistä arviointimallia, johon kuuluvat arvioitan koulutusohjelman tekemä itsearviointi, arviointiryhmän tekemä arviointivierailu, kirjallinen raportointi arvioinnista ja johtopäätöksistä sekä avoin dialogi ja palautteen antaminen perusteluineen. Periaatteena on myös laaja osallistuminen, tärkeänä osallistujaryhmänä henkilöstön lisäksi koulutusohjelman opiskelijat. Korkeakoulujen arviointineuvoston asiantuntijaryhmä auditoi Jyväskylän ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän 2005–2006. Keväällä 2006 neuvosto myönsi tästä laatuleiman ammattikorkeakoululle. Ristiinarviointimenettelyä pidettiin yhtenä JAMKin laadunvarmistuksen parhaista käytännöistä. Tähän julkaisuun on koottu kolmen koulutusohjelman ristiinarviointiraportit. Nämä koulutusohjelmat ovat hyvinvointiteknologian koulutusohjelma (tekniikka ja liikenne), sosiaalialan koulutusohjelma (sosiaali- ja terveysala) sekä viestinnän koulutusohjelma(kulttuuriala). Arvioinnit on toteutettu vuoden 2007 aikana. Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma toimii kehittyvällä osaamisalueella, joka on ollut yksi aluekehityksen strategisista painopistealueissa ammattikorkeakoulun toimintaympäristössä. Tästä seuraa, että kymmenisen vuotta sitten perustetun koulutusohjelman kehittämisen tueksi on ollut saatavissa kehityspanoksia ja yhteistyökumppaneita. Toimintaa kantavat opettajien kehittämisaktiivisuus ja tiiviiksi kehittyneet työelämäkontaktit ja monialainen työelämän neuvottelukunta. Koulutusohjelma on fokusoitunut uuden toimialan kehittämiseen, mikä tuo dynaamisuutta toimintaan. Koulutusohjelman vahvuuksia ovat strategisen taustan lisäksi myönteinen orientaatio tutkimus- ja kehitystyöhön sekä kansallinen ja kansainvälinen verkostuminen. Pienen koulutusohjelman etu on myös se, että osa opetuksesta saadaan yhteistyön verkosta muualta kuten ammattikorkeakoulusta(terveysala), Jyväskylän yliopistosta (liikunta- ja terveystieteet) ja työelämän asiantuntijoilta. Hyvinvointiteknologian luonne uutena ja kehitysvaiheessa oleva osaamisalueena on samalla merkinnyt opiskelijoiden kannalta tiettyä epäselvyyttä niistä ammatillisista tehtävistä, joihin koulutus antaa pätevyyden. Ongelmana on ollut se, että osa valmistuneista sijoittuu tehtäviin, jotka eivät liity hyvinvointiteknologiaan. Opiskelijat kokevat myös, että tieto työelämän mahdollisuuksista avautuu heille vasta opintojen loppuvaiheessa. Yrittäjyyteen ohjaamisessa ja kannustamisessa on parantamisen varaa, vaikka tämä polku onkin koulutusohjelmassa periaatteessa avoin. Panostusta aitoon HOPSiinja uraohjaukseen tarvitaan lisää, samoin palauteviestintää erityisesti opiskelijoille siitä, miten kattavasti koottua palautetta hyödynnetään. Tutkimus- ja kehitystoiminnan tekeminen näkyväksi opiskelijoille ja integroiminen oppimiseen avaisi väyliä myös työelämään. Strategiset tavoitteet ja kehittyvän alan ennakointi eivät olleet kovinkaan tuttuja kaikille opettajille. Sosiaalialan koulutusohjelman vahvuuksia ovat hyvä vetovoima opiskelijavalinnassa, toimiva työyhteisö ja henkilöstön vahva sitoutuneisuus ammattialaan. Vuorovaikutus opettajien ja opiskelijoiden välillä toimii ja saatua palautetta hyödynnetään melko aktiivisesti. Henkilöstön hyvät työelämäverkostot edistävät aluekehitystyötä, jossa koulutusohjelmalle on kehittynyt oma selkeä rooli. Positiivista on, että noin puolet opettajakunnasta osallistuu hanketyöhön. Yhteistyö Jyväskylän yliopiston kanssa etenee. Projekteissa hankitun tiedon katsotaan leviävän hyvin opetuksen käyttöön. Opetussuunnitelmia kehitetään ohjattuna prosessina. Harjoittelun ja opinnäytetöiden ohjaus koetaan toimivaksi, samoin oppimisen arviointimenetelmät. Arviointiryhmän saaman vaikutelman mukaan koulutusohjelmassa on harvinaisen perusteellisesti ja onnistuneesti analysoitu ammattikorkeakoulun strategioita ja tulkittu ja konkretisoitu niitä omaa toimintaa koskeviksi haasteiksi. Jopa JAMKin yrittäjyyspolitiikan vaikutuksia sosiaalialan koulutukseen on pohdittu. Kansainvälistyminen koetaan sosiaalialan koulutusohjelman ajankohtaisimpana haasteena. Yksittäisten hankkeiden sijasta tarvittaisiin koordinoitua strategista otetta, jossa etenemisteitä kansainvälistymisen polulla analysoitaisiin perusteellisemmin. Kehittämisyksikön sijainti erillään muusta toiminnasta vaikeuttaa yhteistyötä koulutusohjelman ja T&K-toiminnan kesken. Opiskelijoiden osallistuminen hanketyöhön on melko sattumanvaraista. Opetuksen ja hanketoiminnan yhteyttä tiivistämällä voisi ehkäistä myös henkilöstön työn sirpaloitumista. Työn kuormittavuuden hallinta on varsinkin ensimmäisten opiskeluvuosien osalta puutteellista, eikä opiskelua näytä olevan muutenkaan rytmitetty riittävän tasaisesti. Ongelma on tiedossa, mutta sen ratkaiseminen ei vielä onnistunut riittävän hyvin arjen tasolla. Näkökulma on hyödyllinen, kun koulutusohjelmassa uudistetaan opiskelu- ja opetustapoja osana uutta pedagogista toimintasuunnitelmaa. Viestinnän koulutusohjelma toimii kentässä, jossa alan koulutuksen määrä ja rakenteet kyseenalaistetaan julkisuudessa toistuvasti ja jossa alan ammatillinen kenttä muuttuu ja kehittyy poikkeuksellisen nopeasti. Koulutusohjelman yleisenä tavoitteena on kehittää modernia digitaalisen median osaamista ja se suuntautuu lähinnä av-viestintään, mediatuotantoon ja mediakasvatukseen. Koulutusohjelman vahvuus on monipuolinen opetustarjonta ja joustavuus koulutusohjelman rakenteissa. Opiskelijoille on tarjolla runsaasti harjoittelupaikkoja ja työelämäyhteyksiä. Alan koulutuksella on sinänsä kysyntää työelämässä ja projektikohtaisia yhteistyötarjouksia tulee runsaasti myös muilta aloilta ammattikorkeakoulun sisältä. Koulutusohjelmalla on hyvä tuntuma alan keskisuomalaiseen yritys- ja toimijakenttään. Koulutusohjelman poikkeuksellisen hyvä vetovoima mahdollistaa kehittymis- ja oppimiskykyisten opiskelijoiden saamisen. Haasteena toisaalta edelleen on, että viestinnän koulutusohjelmaa ei tunneta kovin hyvin, eikä opiskelijoilla ole kovin hyvää kuvaa ammatillisista vaihtoehtoistaan työelämässä. Medianomien työllistymisestä esitetään ristiriitaisia arvioita, eikä se ole ongelmatonta. Tunnettuuden haaste vain kasvaa nyt, kun koulutusohjelmaa uudistetaan perusteellisesti. Sen myötä olisi hyvä päästä eroon tietystä eristäytyneisyydestä, joka nuorta koulutusohjelmaa on jonkin verran vaivannut ammattikorkeakoulun sisällä. Koulutusohjelmassa koetaan ongelmallisena teorian ja käytännön erillisyys, johon saattaa heijastua myös lukiotaustaisten ja ammatillista tietä edenneiden opiskelijoiden erilaiset taustat ja valmiudet. Opetuksessa koetaan turhaa päällekkäisyyttä; tilannetta voisi parantaa opettajien nykyistä kehittyneempi opetussuunnitelmatyö. Projektityyppisen ja itsenäisen opiskelun määrä on suuri, minkä vuoksi ohjausta tulisi kehittää painottaen myös opettajien vahvempaa ohjausroolia ja yleisemminkin pedagogisia taitoja. Arviointikäytännöt ovat koulutusohjelmassa osin niukkoja ja sattumanvaraisiakin, eivätkä opiskelijat saa riittävän hyvin tietoonsa, vaikuttiko heidän antamansa palaute. Myös harjoittelusta saatua palautetta tulisi systematisoida. Viestinnän opiskelussa ammattikorkeakoulua pitäisi käyttää nykyistä laajemmin koulutusohjelman oppimisympäristönä samalla, kun sen tila- ja laiteongelmia ratkotaan. Ammattikorkeakoulussa ollaan siirtymässä oppimis- ja osaamisperustaisiin opetussuunnitelmiin. Kaikilla edellä käsitellyillä koulutusohjelmilla tämä haaste on vielä toteuttamisvaiheessa. Koulutuksen tavoitteena olevien osaamisalueiden ja kompetenssien pohtiminen on hyvä näkökulma kirkastaa ja parantaa myös uraohjausta, jossa on kaikilta osin kehittämisen varaa. Opiskelijoiden roolia opetussuunnitelmatyössä tulisi vahvistaa kaikissa ohjelmissa, ei ainoastaan palautteen antajina, vaan OPS-työn osallistujina. Julkaisussa raportoitujen arviointien kautta näkyy, että koulutusohjelmille on yhteistä toimivat liitynnät maakunnan työelämään, ei vähiten työelämästä tulevien sivutoimisten opettajien ja erilaisten työelämän kehittämishankkeiden kautta. Arviointiraporteissa tehdään joukko esityksiä siitä, miten koulutusohjelmat ja niiden sisäiset prosessit – pelkistyneimmillään opettajien ja opiskelijan työ – voivat edelleen kehittyä ja parantua. Tässä voidaan nähdä kolmen tekijän yhteisvaikutus (a) hyvin suunniteltu ja kehittyvä opetus, (b) opiskelijoiden hyvä ammatillinen osaaminen, joka kehittyy asteittain opintoprosessin kuluessa, sekä (c)monialainen hanketoiminta muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joka tuottaa jatkuvasti myönteisiä ja kumuloituvia aluekehitysvaikutuksia Keski-Suomeen ja muualle toimintaympäristöön