Ystäväni tuttavani, käy nyt kanssain piirileikkiin : läsnä oleva musiikkipedagogi

Tutkin lopputyössäni musiikkipedagogin työtä omien teatterimaailmasta saatujen kokemusteni pohjalta. Olen opiskellut ja harrastanut näyttelemistä ja olen huomannut, että näyttelijän ja musiikkipedagogin työssä on paljon yhteistä. Lähden liikkeelle olettamuksesta, että ihminen on fyysinen olento, jonka peruspiirre on luovuus. Luovuudelle on kuitenkin olemassa monia esteitä. Pohdin, miten musiikkipedagogi voisi työssään edesauttaa luovuutta käyttämällä minulle teatterista tuttuja keinoja, kuten improvisaatiota. Päädyn ajatukseen, että kaiken ytimessä on läsnä oleva musiikkipedagogi, joka vuorovaikutuksen ja vahvan läsnäolon kautta kannustaa oppilastaan luovuuden tiellä. Osallistuin syksyllä 2009 varhaisiän musiikkikasvatuksen opintoihin kuuluvaan “Ystäväni tuttavani”- projektiin, joka on osa Kulttuurisilta-hanketta. Projektissa varhaisiän musiikkikasvatuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat vetivät Vantaalla sijaitsevassa palvelukoti Myyrinkodissa ikäihmisille ja päiväkotilapsille musiikkituokioita. Projektiin kuului koulutusjakso, jonka vetivät Eppu Nuotio ja Inkeri Simola-Isaksson. Seurasin Inkeri Simola-Isakssonin ja Eppu Nuotion vetämää koulutusjaksoa sekä opiskelijoiden vetämiä työpajoja Myyrinkodissa. Pohdin, miten läsnäolo näkyy tai ei näy ja miten teatterista tutut elementit näyttäytyvät musiikkipedagogin työssä. Lisäksi haastattelin Eppu Nuotiota ja Inkeri Simola-Isakssonia lopputyöni aiheesta. Olen huomannut, kuinka tärkeää läsnäolo musiikkipedagogin työssä on. Opetettava asia ei saavuta oppilasta ilman opettajan ja oppilaan sujuvaa vuorovaikutusta. Musiikkipedagogeiksi opiskeleville tulisi opettaa vuorovaikutustaitoja siten, että opiskelijat kokevat oppimisympäristön turvalliseksi ja sopivan haasteelliseksi. Opiskelijoita tulisi kannustaa luovuuteen, jotta he pystyisivät valmistuttuaan ammatissaan tukemaan oppilaitaan musiikin ja luovuuden tiellä.In my Bachelor´s thesis I examine the work of music pedagogue through my experiences in the theater. As I have been studying and practising acting, I have noticed how much teaching music and acting have in common. I start with the presumption, that the human being is a physical creature who has an innate gift of creativity. However, there are many obstacles in the way of creativity. I examine how a music pedagogue can help students find their creativity with the help of techniques that have become familiar to me through acting, such as improvisation. I come to the conclusion that in the heart of all this, there is a music pedagogue, who encourages students to the path of creativity through interaction and strong presence. In autumn 2009, I participated in a community work project, which was part of Metropolia early childhood music education studies and a bigger project involving integration of arts into the community. In our project first-year early childhood music education students led musical workshops with children and elderly people at Myyrinkoti, Vantaa, which offers sheltered housing for senior citizens. The project started with a training period with Eppu Nuotio and Inkeri Simola-Isaksson. I observed the training sessions and the workshops, to discover how presence is or is not shown in the work of a music pedagogue and how the elements of acting are shown. I also interviewed Eppu Nuotio and Inkeri Simola-Isaksson. In the course of the project I noticed how important presence is in the work of music educator. Smooth interaction between teacher and student is a prerequisite for learning. Students studying music pedogogy should be taught communication skills so that students would feel safe to express themselves. Learning environment should be challenging enough. Students should be encouraged to be creative so that they would we able to support their own students on their journey of music and creativity