Hoitajien valmiudet kohdata tukiviittomia käyttävä potilas Satakunnan keskussairaalan lastenneurologian osastolla

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata millaiset valmiudet hoitajilla on kohdata tukiviittomia käyttävä lapsi ja miten he kokevat hoidon toteutumisen Satakunnan Keskussairaalan lastenneurologian osastolla. Opinnäytetyön tavoitteena on hyödyntää saatuja tuloksia tilanteissa, jossa hoitaja kohtaa lapsen, jolla on eritystarpeita ilmaista itseään ja korostaa kommunikaation tärkeyttä hoitotyössä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla osaston hoitajilta (N=10) touko- ja kesäkuun aikana 2008. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan hoitajilla on hyvät valmiudet kohdata tukiviittomia käyttävä lapsi. Osastolla on ollut viittomakoulutusta, jotta viittomia käyttävät lapset tulisivat paremmin ymmärretyiksi hoitojaksonsa aikana. Hoitajat ovat motivoituneita oppimaan uusia viittomia, jotta hoitoa pystyttäisiin näiden lasten kohdalla kehittämään. Yleisesti ottaen hoitajat arvioivat valmiutensa melko hyväksi tukiviittomia käyttävän lapsen kohtaamiseen. Tulosten mukaan suurin haaste hoitajille on vanhempien kohtaaminen, jotka eivät usko viittomien tukevan lapsensa kehitystä. Tuolloin hoitajat tuntevat epäonnistuneensa auttaessaan lasta tulemaan ymmärretyksi kaikissa hänen arjen ympäristöissään. Jokaisen hoitajan mukaan heillä tulisi olla säännöllisesti viittomakoulutusta, jotta heidän viittomataitonsa eivät unohtuisi ajanjaksoina, jolloin heillä ei ole viittomia tarvitsevia lapsia hoidossa. He toivovat olevansa hieman lapsia edellä viittomistaidoissa, jotta lasten ei tarvitsisi opettaa heitä viittomaan. Koulutuksen toivotaan olevan ohjattua, jotta pystyttäisiin paremmin välttämään virheitä viittomia käytettäessä.The purpose of this study was to examine and describe nurses ability to face a child who communicates by sign language in Satakunta Central Hospitals neurological paediatric ward and how they describe cares fulfilment. The objective of the study is to improve nurses preparedness to face a child who has special needs to express themselves and accentuate communications importance in nursing care. The material for the study was collected from theme interviews conducted with the employees of the particular wards staff (n=10) during may and june 2008. The material was analysed with qualitative contents analysis. According to the results nurses are prepared to face a child who communicates by sign language. Ward staff is trained to use signs with children who need signs to become more understandable. Nurses are really motivated to learn more signs and ways to advance care they give to these young patients. Generally speaking nurses estimates their skills to face a child with signs are quite good. According to the results greatest challenge is parents who are thinking that signs are not contributory to their child’s comprehensive development. It makes nurses to feel that they have failed to be instrumental to support childs need to be understandable in every environment on their life. Every nurse is thinking that they should have review signs regularly to maintain their abilities to use signs not to forget them during the period they don´t have patients who needs them. Results reveal that nurses apply to be a bit ahead because they don´t want children to teach them to use signs. Training should be structured to avoid mistakes while making signs to children