Luovutusvoittoa vai elinkeinotoiminnan tuloa?

Tämän opinnäytetyön aiheena oli tarkastella yksityishenkilön luovutusvoiton eli omaisuuden myyntivoiton verotusta tilanteessa, jossa voiton määrittäminen tietyn tulolähteen tuloksi ei ole yksiselitteistä. Kyse on siitä, onko luovutusvoitto katsottava pääomatuloksi vai elinkeinotoiminnan tuloksi. Normaalisti omaisuuden luovutuksesta saatava luovutusvoitto on pääomatuloa eli henkilökohtaista tuloa. Pitkän oikeus- ja verotuskäytännön perusteella rakennusalaa lähellä olevien henkilöiden huoneistojen myyntejä on saatettu pitää myös elinkeinotoimintana. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella aihetta yleisesti ja selvittää voimassa olevan oikeuden mukainen kanta tällaiseen tulkinnalliseen luovutustilanteeseen liittyen. Opinnäytetyön teoriaosuus koostui sekä voimassa olevasta lainsäädännöstä että vero-oikeudellisesta kirjallisuudesta. Näiden lähteiden avulla taustoitettiin aiheeseen liittyvää lainsäädäntöä ja siihen pohjautuvaa verotuskäytäntöä. Esillä oli mahdollisuuksien mukaan myös ne lähteet, jotka ottavat huomioon aiheeseen liittyvät Korkeimman hallinto-oikeuden antamat tuoreet ennakkoratkaisut. Johtuen osittain tulkinnanvaraisesta lainsäädännöstä sekä tapauskohtaisesti eroavista olosuhteista lain tulkinnan linja verotuskäytännössä on muotoutunut pitkälti oikeuskäytännön perusteella. Siksi tämän tutkielman empiirinen osuus muodostui pääasiallisesti kyseisistä, KHO:n ennakkoratkaisuista. KHO:n antamissa tuoreissa päätöksissä otettiin kantaa verolainsäädännön muutoksiin viimeisten reilun parinkymmenen vuoden aikana. KHO päätyi pitämään sijoitustoimintana toimintaa, jossa oli nähtävillä myös elinkeinotoiminnalle ominaisia piirteitä vedoten tulon nykyiseen laajaan veronalaisuuteen. Tulon veronalaisuus sinällään sekä verovelvollisten yhdenvertainen verokohtelu olivat uusia perusteluita päätöksissä. Koska laki ei määrittele tarkasti elinkeinotoimintaa, ei tulkinnallisuutta poistane pelkästään tulon veronalaisuuden peruste. Vaikka tulot ovat nykyään laajasti veronalaisia, ei se poista sitä mahdollisuutta, että kyse todellisuudessa olisi elinkeinotoiminnasta. Lainsäädäntö ohjaa edelleen tulonmuodostusta ja tuloksenlaskentaa tulolähteittäin, jolloin ei ole täysin yhdentekevää, mistä tulosta ja minkä tulolähteen tulosta on kysymys. Tältä pohjalta jää nähtäväksi, muuttavatko tuoreet päätökset verotuskäytäntöä ja nostavatko ne elinkeinotoiminnaksi katsottavan toiminnan alarajaa muutoinkin.Avsikten med detta lärdomsprov var att granska beskattning av privatpersoners realisationsvinst, det vill säga egendomens försäljningsvinst i en situation, då det inte är möjligt att entydigt fastställa vinsten som inkomst av en bestämd inkomstkälla . Frågan är om överlåtelsen skall betraktas som kapitalinkomst eller näringsverksamhet. I normala fall betraktas försäljningsvinsten av egendom som kapitalinkomst, det vill säga personlig inkomst. Enligt gammal rätts- och beskattningspraxis har överlåtelse av lägenhet kunnat betraktas som näringsverksamhet, om säljarna på något sätt varit verksamma på byggnadsbranschen. Lärdomsprovet granskar ämnet generellt samt utreder den rådande lagstiftningens inställning till överlåtelse av egendom i en situation som lämnar rum för tolkning. Teoridelen bestod av både rådande lagstiftning och skattejuridisk litteratur. Med hjälp av dessa källor kartlades bakgrunden både till lagstiftning och beskattningsförfarande. I källmaterialet ingick också källor som behandlar Högsta Förvaltningsdomstolens nya prejudikat. Beroende på lagstiftning som delvis lämnar rum för tolkning och förhållanden som varierar från fall till fall, har linjen för lagtolkningen av beskattningspraxis format sig mestadels på basis av rättspraxis. Därför bestod den empiriska delen huvudsakligen av HFD:s prejudikat. HFD:s aktuella beslut tog ställning till de ändringar som skett inom skattelagstiftning under de senaste tjugo åren. I sina beslut ansåg HFD investeringsverksamhet vara en verksamhet som hade kännetecknande drag av näringsverksamhet. I besluten betonades också omfattande skatteskyldighet. Inkomstens skattepliktighet och de skatteskyldigas jämlika beskattning var nya motiveringar i besluten. Då lagen inte ger en entydig tolkning av näringsverksamhet, utesluts tolkningsmässigheten inte av inkomstens skattepliktighet. Även om inkomsterna nuförtiden huvudsakligen är beskatt-ningsbara, utesluter det inte möjligheten att det i verkligheten kan vara fråga om näringsverk-samhet. Lagstiftningen styr fortfarande inkomstbildningen och resultatuträkningen enligt in-komstkälla, och då har det betydelse av vilken inkomst och av vilken inkomstkälla det är fråga om. Således återstår det att se om nya beslut ändrar beskattningspraxisen och om den lägsta gränsen för näringsverksamheten höjs