Turvallinen lääkehoito -kansainvälinen kirjallisuuskatsaus

Lääkehoidon toimivuuteen on alettu kiinnittää sekä Suomessa että maailmalla runsaasti huomiota. Euroopan Unioni on Luxemburgin potilasturvallisuusjulistuksessa nostanut lääkehoidon turvallisuuden lisäämisen erääksi EU:n jäsenmaiden terveydenhuollon yksiköiden tärkeimmistä tavoitteista. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kartoittaa Suomen ulkopuolella tehtyä lääkehoitoon liittyvää tutkimusta. Tutkimus pyrki ennen kaikkea selvittämään niitä tekijöitä, joiden on maailmalla todettu hankaloittavan turvallista lääkehoidon prosessia. Pääasiallisena menetelmänä tutkimuksessa käytettiin artikkelihakua aineistotietokantojen avulla. Tutkimuksen aineisto käsitti 53 artikkelia. Kirjallisuuskatsaus antoi selkeän kuvan lääkehoidon tutkimuksen tilasta maailmalla. Valtaosa kansainvälisistä artikkeleista käsitteli lääkehoidon sisältöä ja toimintatapoja tai lääkkeiden jakamista ja antamista. Myös lääkehoidon seuranta – ja palautejärjestelmiin on kiinnitetty huomiota kansainvälisesti. Lääkehoidon kansainvälistä tutkimusta voi pitää melko kapea-alaisena, sillä valtaosaa Sosiaali- ja terveysministeriön lääkehoitosuunnitelmaan sisällyttämistä asioista ei ole maailmalla juurikaan tarkasteltu 2000–luvulla. Lääkehoidon prosessiin voidaan katsoa kuuluvan lääkkeiden määräämisen, toimittamisen ja antamisen. Lääkehoidon prosessissa sairaanhoitajien vastuulla on lääkehoidon käytännön toteutus. Hoitajilla on suurin vastuu turvallisen lääkehoidon toteutumisesta, sillä he toimivat lääkehoitoketjun viimeisenä lenkkinä. Lääkehoidon virheellä ymmärretään sellaista poikkeamaa potilaan saamassa lääkityksessä, joka eroaa lääkärin tälle määräämästä lääkityksestä. Lääkehoidon poikkeama voi aiheuttaa kipua, epämukavuutta, toimintakyvyn alenemista, pitkittynyttä sairaalassa oloa tai pahimmassa tapauksessa kuoleman. Lisäksi lääkehoidon virheet lisäävät merkittävästi sairaanhoidon kustannuksia, koska virheellinen lääkitys lisää potilaiden hoitopäivien määrää. Ongelmallisimmiksi turvallisen lääkehoidon kannalta nähtiin lasten lääkehoito, monilääkityt potilaat, lääkkeiden jakaminen, IV-lääkitys, sekä kriittisesti sairaiden potilaiden lääkehoito. Tutkimus paljasti lukuisia käyttökelpoisia parannusehdotuksia näihin turvallisen lääkehoidon kannalta kriittisiin kohtiin. Selvimmin esiin nousi teknologian laajempi hyödyntäminen lääkehoidossa.Safe medication therapy – An International literature review Much attention has recently been given to the different factors affecting safe medication of patients worldwide. The European Union has made safe medication as a top priority in its Luxembourg declaration on patient safety. The goal of the literature review was to examine the international research done on drug therapy. Above all, the review aimed to clarify the different factors that have been found challenging in the medication process i.e. stages of the process where a medication error is most likely to occur. The vast majority of the 53 articles found dealt with the general content of drug therapy and different aspects of medication handling. Considerable attention has also been given to different follow-up and feedback systems of drug therapy. The field of research on drug therapy can, however, be seen as relatively narrow, since little or no attention has been given in the 21st century to the majority of aspects considered important in Finland by the Ministry of Social Affairs and Health. The process of drug therapy broadly comprises of the prescribing, supplying and giving of drugs. Nurses carry out the practical side of drug therapy and as the last line in the process of drug therapy nurses have an enormous responsibility for the safety of drug therapy. An error in drug therapy is defined as drug therapy that deviates from the one prescribed by the physician. Errors in drug therapy can cause the patient pain, discomfort, delayed hospitalisation or even death. Apart from potentially harming the patient, deviations in drug therapy greatly increase the costs of healthcare by increasing the time patients spend in hospitals. The handling of medications, IV –medication, paediatric medication, polypharmacy in elderly patients and the medication of critically ill patients were seen as the most critical aspects of drug therapy. The review revealed a number of practical points aimed at making the process of drug therapy as safe as possible for the patient. The wider utilisation of technology was the most often proposed remedy for high-risk drug therapy