Virtsainkontinenssia sairastavien naisten saama ohjaus terveydenhoitajilta

TIIVISTELMÄ Hakkarainen, Ulla; Havulehto, Päivi & Klinga, Anna. Virtsainkontinenssia sairastavien naisten saama ohjaus terveydenhoitajilta. Helsinki, syksy 2009, 82 sivua, 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata miten virtsainkoninenssi vaikuttaa naisten elämänlaatuun sekä selvittää minkälaista tukea ja ohjausta inkontinenssia sairastavat naiset ovat saaneet terveydenhoitajilta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jolla terveydenhoitajat voivat kehittää käytännön hoitotyötä virtsainkontinenssia sairastavan naisen tukemisessa ja ohjaamisessa. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Kätilöopiston sairaalan ja Naistenklinikan naistentautien poliklinikoiden kanssa. Opinnäytetyömme sisältää sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimusosion. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeiden ja teemahaastattelujen avulla. Kyselytutkimukseen osallistui 54 vastaajaa ja teemahaastatteluun 3 henkilöä. Kvantitatiivisen tutkimusosion aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Kvalitatiivisen tutkimusosion aineisto analysoitiin teemoittelulla. Tutkimustulokset osoittivat, että terveydenhoitajilla on valmiuksia ohjata ja tukea virtsainkontinenssia sairastavia naisia. Naisten on kuitenkin useimmiten itse otettava asia ensin puheeksi. Osa naisista ei ollut koskaan puhunut virtsainkontinenssista terveydenhoitajan kanssa, vaikka suurimmalla osalla hoitokontakti oli perusterveydenhuollossa. Tutkimuksestamme käy ilmi, että virtsainkontinenssi huonontaa naisten elämänlaatua ja sairaudesta kärsitään usein pitkään ennen hoitoon hakeutumista. Tutkimuksen perusteella naisten tulisi saada lisää tietoa virtsainkontinenssiapuvälineiden saatavuudesta ja käytöstä. Tutkimustulokset osoittivat, että naiset tarvitsisivat enemmän ohjausta lantionpohjan lihasten harjoittamiseen, sillä vain noin puolet tutkimukseen osallistuneista oli saanut siihen ohjausta terveydenhoitajalta. Tutkimuksen aikana tärkeimmäksi kehittämishaasteeksi nousi esiin virtsainkontinenssin puheeksiottaminen terveydenhoitajien aloitteesta. Terveydenedistämisen asiantuntijoina terveydenhoitajien tulisi panostaa virtsainkontinenssin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kaikissa ikäryhmissä. Etenkin riskiryhmään kuuluvia tulisi rohkaista virtsainkontinenssin ehkäisyyn ja itsehoitoon. Asiasanat: virtsanpidätyskyvyttömyys, naiset, terveydenhoitajat, ohjaus, hoito, elämänlaatu, kvantitatiivinen tutkimus, kvalitatiivinen tutkimus.ABSTRACT Hakkarainen, Ulla; Havulehto, Päivi and Klinga, Anna. Women suffering from urinary incontinence: Guidance by Public Health Nurses. 82 p., 5 appendices. Language: Finnish. Helsinki. Autumn 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Health Care. Degree: Public Health Nurse. The aim of this study was to find out what kind of guidance women suffering from urinary incontinence had received from public health nurses. Another aim was to describe how urinary incontinence affected their quality of life. Additionally, the purpose was to give information on urinary incontinence to be used by public health nurses to improve practical nursing. This study was done in co-operation with Hospital district Helsinki and Uusimaa (HUS) Maternity Hospital and Department of Obstetrics and Gynaecology. This study contained both quantitative and qualitative research. The quantitative material consisted of 54 questionnaires. The material was analyzed using SPSS- statistical software. The qualitative research was carried out through individual thematic interviews. The interview target group consisted of three women suffering from urinary incontinence. The interviews were conducted at their homes. The qualitative material was examined with content analysis. The results of this study showed that public health nurses had capacity to guide and support women suffering from urinary incontinence. Nevertheless, women had to bring up the subject first themselves. Part of them had not discussed their urinary incontinence with public health nurses. Our study indicated that urinary incontinence impaired the quality of life and many women had suffered from it for a long time before they sought help. Women also needed more guidance how to exercise their pelvic floor muscles and how to use different urinary incontinence instruments. It can be concluded that public health nurses should pay more attention to guidance and to bringing up urinary incontinence earlier. As the experts of health promotion, public health nurses should emphasize the importance of preventive treatment of urinary incontinence. Keywords: urinary incontinence, public health nurses, guidance, quality of life