Kohtaamisen paikka : työparityön kehittäminen lastensuojelussa

Vaihia, Anna. Kohtaamisen paikka. Työparityön kehittäminen lastensuojelussa. Helsinki, syksy 2009, 100 s. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Terveyden edistämisen koulutusohjelma, sosionomi (YAMK). Opinnäytetyö on raportti vuoden mittaiselta prosessilta parityön kehittämisen kysymyksissä Helsingin kaupungin, Kivikon toimipisteen yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelun tiimissä. Kehittämisidea syntyi tiimin omasta tarpeesta kehittää parityötä tilanteessa, jossa lastensuojelulaki oli uudistunut ja työtehtävien uudelleenorganisointi käynnissä Helsingin sosiaalivirastossa. Parityön kehittämishankkeen tarkoituksena oli työntekijöiden ammatillisten toimintatapojen kehittäminen sekä asiantuntijuuden vahvistuminen parityön näkökulmasta. Parityön kehittäminen toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa toiminta, sen havainnointi, reflektointi ja uudelleensuunnittelu seuraavat toisiaan. Lastensuojelutiimin tavoitteena oli löytää menetelmiä parityön suunnitteluun, arviointiin ja purkuun asiakastyössä sekä lisätä tietoisuutta parityön ilmiöistä. Parityön kehittäminen keskittyi prosessin alkutaipaleella parityön periaatteiden laatimiseen ja työntekijöiden vuorovaikutuksellisten taitojen sekä parityön arviointikäytäntöjen kehittämiseen. Menetelminä käytettiin koulutuksia ja yhteisiä kehittämispäiviä. Prosessin kuluessa tiimissä syntyi mielenkiintoinen ajatus työntekijöiden erilaisten roolien merkityksestä ja niiden tarkastelusta parityössä. Kivikon tiimi yhdessä etsi ja kehitti menetelmiä, joiden avulla parityötä oli mahdollista kehittää hankkeeseen asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Konkreettiseksi menetelmäksi syntyi parityön arviointilomake, jonka avulla työpari keskustelee asiakastilanteen jälkeen dialogin, parityön periaatteiden, roolien ja vuorovaikutuksen onnistumisesta työntekijänäkökulmasta, tekee vertaisarviointia ja antaa vertaistukea. Hankkeen aikana tehty parityö koettiin myönteiseksi. Parityö asiakastilanteissa oli onnistunutta ja ilmapiiriä kuvattiin positiivisin ilmaisuin. Parityö koettiin tarkoituksenmukaiseksi ja parin merkitys osaamisen ja työn jakajana sekä työssäjaksamisen edistäjänä oli suuri. Parityön suunnitelmallisuuden heikkoutena koettiin kiire ja liian täydet kalenterit. Parityön arviointilomakkeen käyttö mahdollisti työparille kaivatun tilan reflektointiin ja dialogiin työparityöstä asiakastilanteen jälkeen. Johtopäätöksenä voisi todeta, että yleisesti kuormittavaksi mielletty lastensuojelutyö näyttäytyi tässä prosessissa toisenlaisena, asiakastapaamisten osalta myönteisinä kohtaamisina. Innostava työyhteisö ja tiimin me-henki toimi tärkeänä lähtökohtana kehittämistyölle. Muutoksen työkaluina näyttivät toimivan yhteiset ja yhteisesti laaditut sopimukset ja parityön periaatteet. Tarkoituksena on, että prosessin kuvausta voitaisiin hyödyntää laajemmalla foorumilla lastensuojelun kehittämistyössä. Asiasanat: parityöskentely, lastensuojelu, asiantuntijuus, roolit, dialogisuus, vertaistuki, arviointi, toimintatutkimus.This is a report of the process for developing the practice for pair project work at the Kivikko team for child welfare at the City of Helsinki. The idea for developing this practice originated from the need for developing pair project work in situations where the law for child protection had been renewed and reorganization of the job descriptions were in progress. The goals of the programme were to develop the professional practice of the employees and to substantiate the expertise in pair project work. The development of the practice for pair project work was put into practice as an action research where reflection, redesign and identification of the activities are in succession. The team goals were to find practices for planning, evaluation and analysis in working with clients and to increase knowledge about the pair project phenomena. At the beginning of the process the work concentrated on forming the principals of the pair project work, developing the interaction between the team members and developing the evaluation practices in pair project work. Schooling and development programmes were the methods used. As the process went on an interesting idea, about the significance of the team members roles and their scrutiny, was born. The team at Kivikko looked for and developed methods, with which it was possible to develop the pair project work according to the goals set for the development project. A concrete method was created. This method was realized as an evaluation form, with the help of which the pair project team evaluates the dialogue, the principles of the pair project work, the roles of the team members and success of interaction from the team member’s point of view. With the help of the evaluation form peer support and peer review can also be done. The pair project work that was done at the time of the development project was seen as positive. In client meetings the pair project work was successful and the atmosphere was described to be positive. The pair project work was seen as meaningful and the team members contribution of know-how, sharing of the workload and role in preemption of burnout was significant. The hurry and full calendar was seen as a weakness of the orderliness in the team project work. Use of the evaluation form allowed reflection and dialogue the space that was required in the team project work after meetings with clients. To mention as a conclusion, child protection work that usually is seen as burdensome, was in this process revealed to be positive in the part where the team members met their clients. The inspiring work community and team spirit worked as an important starting-point for the development process. The handling of tough affairs was easier in a safe environment. Common agreements and principles seemed to work as the tools for change. The aim was to utilize the process in a broader forum in the development of child protection within the city of Helsinki