Sädekiviliuskeen olemus:liuskekiven käyttö varhaisneoliittisella Simo-Tervola -alueella, tapaustutkimuksena Tainiaro

Tiivistelmä. Tutkielman aiheena on Simon Tainiaron varhaisneoliittisen muinaisjäännöskohteen liuskekivilöydöt vuoden 2018 arkeologisilta kaivauksilta. Alun perin liuskekiviesineiden materiaaliksi oli luokiteltu sädekiviliuske, mutta tutkielmassani pyrin problematisoimaan tämän tulkinnan vanhentuneisiin käsitteisiin perustuvana. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä materiaalia kiviesineet ovat, mistä niiden raaka-aine on peräisin, miksi sitä on käytetty kyseisellä kohteella ja mikä on tämän kivimateriaalin käyttökokemus. Tutkimusaineistona toimi löytöaineiston lisäksi liuskekiviset raaka-ainenäytteet, jotka otettiin kenttätyömatkalla kesällä 2019 Tervolan Tikanmaan muodostuman rekisteröidyillä muinaislouhoksilla ja muilla, mahdollisesti käytettävissä olleilla kalliopaljastumilla, sekä muutama sädekiviliuskeeksi kategorisoitu verrokkikappale Simon Hyötymaan kaivauksilta sekä Kemijärven Lehtolasta. Tutkimusmenetelminä käytin valikoitujen Tainiaron artefaktien ja näytekivien geokemiallista pXRF-analyysiä, kokeellista arkeologiaa sekä artefaktien esteettisten piirteiden luokittelua. Geokemiallisen analyysin tuloksista pyrin muodostamaan klustereita SPSS-tilastolaskuohjelman avulla, ja siten tutkimaan, ryhmittyykö Tainiaron löytöaineisto Tikanmaan muodostuman liuskemateriaalin kanssa samankaltaisena. Valmistamalla näytekivistä esineitä pyrin saamaan tietoa kiven käyttökokemuksesta sekä sen suotuisista ominaisuuksista raaka-aineena. Esteettisellä kategorisoinnilla pyrin havaitsemaan esimerkiksi värin ja hiotun pinnan suhteiden trendejä, mistä saatua dataa pyrin peilaamaan kokeellisten menetelmien tuloksiin. Tutkimuksen perusteella Tainiaron liuskekiviartefaktit vaikuttavat olevan peräisin Tikanmaan muodostumasta, jossa oli saavutettavissa liuskekiveä avokallioina Tainiaron aktiivisen käyttökauden aikana. Kyseisen kivimateriaalin käyttö vaikuttaa perustuneen sen esteettisten ja käytännöllisten ominaisuuksien synteesiin, mihin lukeutuu esimerkiksi vaalean ja tumman kiviaineksen erilainen muokattavuus lohkeamisen ja hioutumisen suhteen, luonnollinen esiintyminen ihmisen muokkaamilta vaikuttavina kappaleina, sekä reagointi vereen erilaisissa käyttöolosuhteissa. Esineet ovat voineet saada useita yliluonnollisina pidettäviä merkityksiä, mikä on voinut vaikuttaa niiden päätymiseen kalmistokontekstiin. Ehdotan tutkielmassani, että virhekäsityksiin perustuvan ”sädekiviliuske” -käsitteen käytöstä luovuttaisiin arkeologisessa tutkimuksessa. Artefaktien täsmällinen kivilaji ei selvinnyt tutkielman puitteissa, joten se vaatii laajempaa geokemiallisilla menetelmillä tehtävää tutkimusta. Lisäksi ehdotan Tainiaron kohteen aikaisempien kaivausten liuskekivilöytöjen systemaattista läpikäyntiä, jotta tutkielmassa esitetyt päätelmät liuskekivimateriaalin käyttötrendeistä voitaisiin varmistaa laajemmalla aineistolla