Ensihoidon täydennyskoulutuspäivien ja työvuorokoulutuksen kehittäminen: Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella

Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan tutkimustyö, jonka lähtökohtana oli Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen tarve laatia vuonna 2017 viisivuotissuunnitelma ensihoidon täydennyskoulutuspäiville ja työvuorokoulutukselle. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella ensihoidossa työskentelevä hoitohenkilökunta on toivonut, että ensihoidon ammatillista täydennyskoulutusta kehitettäisiin monipuolisemmaksi ja laadukkaammaksi kokonaisuudeksi. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella ensihoidossa työskentelevä hoitohenkilöstö sekä HUS Akuutti ensihoito Helsingin yksikön ensihoitolääkärit, ensihoitomestarit ja sairaanhoitajat. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vuonna 2017 toteutetun ensihoidon täydennyskoulutuspäivien ja työvuoro-koulutuksen nykytilannetta sekä kehittämisalueita. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata henkilöstön täydennyskoulutustarvetta ja laatia kehittämisehdotuksia ensihoidon täydennyskoulutuspäivien ja työvuorokoulutuksien toteuttamiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kyselytutkimus sisälsi lisäksi avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla kesällä 2017. Tutkimuksen numeerinen aineisto tulkittiin prosentteina. Sanallinen aineisto tulkittiin kvalitatiivisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kyselyyn vastasi 26,6 % kohderyhmästä (n= 93). Tutkimuksen perusteella tyytyväisiä oltiin erityisesti koulutuksissa käytyihin ajankohtaisiin koulutusaiheisiin, käytännön harjoituksiin ja kouluttajiin. Mieluisana koulutussisältönä pidettiin esimerkiksi elottomuus-, rintakipu-, hengitysvaikeus-, aivohalvaus-, tajuttomuus-, liikenneonnettomuus- ja myrkytystehtäviä. Erittäin tärkeiksi aiheiksi koettiin myös esimerkiksi EKG- tulkinta, työturvallisuus, hoitolaitteiden- ja välineiden käyttö sekä erilaisten ensihoidon toimenpiteiden ja avustamisen harjoittelu. Koulutuksen toivottiin koostuvan kahdesta tai useammasta menetelmästä, joita olivat erityisesti: käytännön harjoittelu, simulaatioharjoitus, teoriatietoa sisältävä luento-opetus ja yleinen keskustelu sekä pohdinta opetettavasta aiheesta. Luento-opiskelua yksinään tai itsenäistä opiskelua vapaa-ajalla, esimerkiksi opiskelua verkko-oppimisympäristössä, ei koettu mieluisiksi koulutusmenetelmiksi. Mieluisia täydennyskoulutuspäivien kouluttajia olivat ensihoitolääkärit ja -mestarit, hoitotason ensihoitajat, poliisit, kätilöt ja muut alansa asiantuntijat. Ongelmalliseksi koettiin työvuorokoulutuksiin osallistuminen, koska työvuorokoulutuksiin ei kerkeä osallistumaan operatiivisten tehtävien ohessa ja operatiiviset tehtävät keskeyttävät useasti koulutustapahtuman. Lisäksi ongelmallisena koettiin koulutusaiheiden samankaltaisuus ensihoidon täydennyskoulutuspäivissä ja työvuorokoulutuksissa. Jatkotutkimusaiheina olisi mielenkiintoista selvittää ensihoidon täydennyskoulutuspäivien ja työvuorokoulutuksien eroja, koska tässä opinnäytetyössä keskityttiin koulutuksiin kokonaisuutena. Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää miten täydennyskoulutuspäivien ja työvuorokoulutuksen viisivuotissuunnitelman tuomat muutokset koetaan henkilöstön näkökulmasta