Vankilaopetuksen merkitys rikollisuudesta irrottautumisessa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus vankilaopetuksella on vangin rikollisuudesta irrottautumiseen eli desistanssiin. Lisäksi työssä tarkasteltiin vankilaopetuksen nykytilaa kehittämisen näkökulmasta ja miten vankien mahdolliset oppimisen vaikeudet kartoitetaan vankilaopetuksessa. Opinnäytetyön tilaajana oli Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen Aluekeskus. Opinnäytetyön teoriaosuus pohjautuu kouluttautumisen vaikuttavuuteen, oppimisen pulmiin, digitalisaation aiheuttamiin haasteisiin sekä motivaation merkitykseen kouluttautumisessa. Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vankilaopetuksen järjestämisestä ja toteuttamisesta vastaavat asiantuntijat sekä työntekijät. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 10 henkilöä Rikosseuraamuslaitokselta, Kriminaalihuollon tukisäätiöstä sekä eri oppilaitoksista. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysimenetelmän avulla. Tutkimustuloksissa korostui lähiopetuksen merkitys vankilaopetuksessa. Kouluttautumismahdollisuus avautuu vangille jo tuomion alussa, ja vankilaopetuksen yleinen tavoite on lisätä vangin pystyvyyden tunnetta. Vankilaopetuksen vahvuuksia ovat hyvä ilmapiiri ja kunnioitus eri ammattikuntien välillä sekä opetuksen korkea laatu. Vähäiset resurssit sen sijaan tuovat haasteita vankilaopetuksen sujuvuuteen. Tulosten perusteella vankeuden aikaisella kouluttautumisella on merkittävä vaikutus desistanssiin sekä syrjäytymisen ehkäisyyn. Vankien erityisen tuen tarpeiden seulonnassa on kuitenkin puutteita. Etenkään etäopetuksessa ei pystytä huomioimaan esimerkiksi oppimisvaikeuksia riittävällä tasolla, ja digitalisaatio tuo lisähaasteita tarvittavan tuen tarjoamiseen. Kehittämisehdotuksina todettiin, että oppimiseen liittyviä erityistarpeita tulisi kartoittaa laajemmin ja seulominen voisi kuulua automaattisesti joko rangaistusajan suunnitelman laatimisen tai tulohaastattelun yhteyteen. Esimerkiksi toimintaterapeutin lisääminen vankilan henkilöstöön mahdollistaisi oppimisen pulmien ja kognitiivisten taitojen kartoittamisen ilman, että vankeja kuljetettaisiin laitoksen ulkopuolelle. Olisi myös aiheellista pohtia, voitaisiinko vankilaan perustaa oma koulu, jolloin oppimisen tukena voisi olla myös koulunkäynninohjaaja. Lisäksi sekä opettajien että vankien digitaitoja tulisi vahvistaa, jotta digitalisaatio voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja oikealla tavalla