Työntekijöiden kokemuksia asiakkaan kohdistaman työväkivallan jälkihoidosta lastensuojeluyksikössä

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla erään lastensuojeluyksikön työntekijöiden kokemuksia asiakkaiden heihin kohdistaman työväkivallan jälkihoidosta. Tavoitteena on työntekijöiden kokemusten kautta kuvailla, millaisesta avusta ja tuesta työntekijät ovat kokeneet olevan hyötyä työväkivaltatilanteiden jälkihoidossa ja miten he toivoisivat työyhteisön huomioivan heidät väkivaltatilanteiden jälkeen. Tämä opinnäytetyö toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusperinteellä ja aineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon käytettiin Webropol-ohjelmaa. Tietoperustassa avataan käsitteitä työväkivaltaan ja työväkivallan jälkihoitoon liittyen yleisesti, työväkivallan ilmenemisestä lastensuojelussa sekä sosiaalialalla sekä työyhteisön merkityksestä. Työväkivallan jälkihoito toteutuu eri lailla eri työkentillä, mutta aihetta tutkiessa käy ilmi, että kaikkia työpaikkoja yhdistää esimiehen sekä työyhteisön tarjoaman avun ja tuen merkitys työväkivaltatilanteiden jälkeen. Tässä lastensuojeluyksikössä kaikki kyselyyn vastanneista henkilöistä ovat kohdanneet työssään väkivaltaa viimeisen vuoden sisällä. Heidän kokemiaan väkivallan muotoja olivat esimerkiksi haukkuminen, nimittely, lyöminen, sylkeminen päin, uhkaileminen sekä tavaroilla heitelty heitä kohti. Työväkivaltaa kohdanneet työntekijät kokivat parhaaksi jälkihoidon muodoksi työkavereidensa kanssa tilanteiden läpi käymiset sekä keskusteluavun. Hyvänä jälkihoitona koettiin se, että pystyttiin keskustelemaan ammatillisen työryhmän kanssa omasta kokemuksesta ja saamaan heiltä vertaistukea. Pääsääntöisesti lastensuojeluyksikön työntekijät kokivat heidän jälkihoitonsa olevan riittävää ja toimivaa tällä hetkellä. Osa työntekijöistä olisi toivonut enemmän tukea ja keskusteluapua myös esimiehen kanssa sekä ohjaamista työterveyteen tai muulle ulkopuoliselle avuntarjoajalle. Työpaikalla oltiin tyytyväisiä siihen, että työyhteisössä on avoimet ja luotettavat välit, että jos työntekijä kokee tarvitsevansa apua, hän myös sitä uskaltaa pyytää. Parannusta toivottiin ennalta ehkäisevään toimintaan, jossa lievätkin väkivallan tilanteet pyrittäisiin keskustelemaan työpaikalla ja työpaikalle tehtäisiin yhteiset selkeät toimintaohjeet, kuinka tulisi toimia väkivaltatilanteissa.The purpose of this thesis was to describe the experiences of the employees of a child welfare institution about the aftercare of work-related violence committed by clients. The aim was to describe, through employees' experiences, what kind of help and support employees have found to be useful in the aftercare of situations of violence at work and how they would like the work community to take them into account after situations of violence. This thesis was carried out with a qualitative research method and the material was collected through an online survey using the Webropol program. The knowledge base opens concepts related to work violence and the aftercare of work violence in general, the manifestation of work violence in child protection and in the social field, and the role of the work community. Aftercare for work-related violence takes place in different ways in different fields of work, but when researching the topic, it became clear that all workplaces are united by the importance of the help and support provided by the supervisor and the work community after situations of work-related violence. In this child welfare institution, all the people who responded to the survey have experienced violence in their work within the last year. Forms of violence they experienced included vituperation, name-calling, spitting, intimidating, and having items thrown at them. Employees who experienced occupational violence felt that the best form of aftercare was to go through the situations with their colleagues and have a conversation with them. Good aftercare that the employees felt was to be able to discussing one's own experience with a professional team and receiving peer support from them. In general, the employees of the child welfare institution felt that their aftercare was adequate and functional at the moment. Some employees would have liked more support and discussion assistance, including with a supervisor, as well as referral to an occupational health or other external provider. The workplace was pleased that there are open and reliable relation in the work community, and that if an employee feeled that they needed help, they also dared to ask for it. Improvements were called for in preventive action, to discuss even minor situations of violence in the workplace and to provide the workplace with common clear guidelines on how to act in situations of violence