Ikääntyneiden kaltoinkohtelu ympärivuorokautisessa hoidossa

Viime vuosina on saatu kuulla vanhustenhoidossa tapahtuvista monista epäkohdista ja laiminlyönneistä. Siitä huolimatta kaltoinkohtelusta vanhustenhoidossa ei ole juuri puhuttu, ja asialla vaikuttaa olevan tabumaisia piirteitä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää aiemman tutkimustiedon perusteella, millaista kaltoinkohtelua ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä esiintyy, ja millaiset asiat hoitotyöntekijöiden mielestä ovat kaltoinkohtelua. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Edeltävää tutkimusta aiheesta on tehty Suomessa hyvin vähän, ja aineistoksi saatiin kuusi suomalaista kysely- ja haastattelututkimusta. Sisällönanalyysin menetelmin aineistoa abstrahoimalla saatiin muodostettua esiintyvälle kaltoinkohtelulle viisi yläluokkaa; psyykkinen kaltoinkohtelu, fyysinen kaltoinkohtelu, seksuaalinen kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja ammattiaseman väärinkäyttö. Näiden alaluokat olivat eristäminen, epäarvostava kohtelu, väkivalta, pakottaminen, rajoittaminen, seksuaalinen häirintä, seksuaalinen hyväksikäyttö, fyysinen laiminlyönti, psyykkinen laiminlyönti, vallankäyttö ja taloudellinen hyväksikäyttö. Yleisimpiä kaltoinkohtelun muotoja olivat fyysisten rajoitteiden, kuten ylös nostettujen sängynlaitojen käyttö, sekä kovakourainen kohtelu. Psyykkisen kaltoinkohtelun yleisin ilmenemismuoto oli huono kohtelu, joka ilmeni useimmiten toiveiden ja pyyntöjen sivuuttamisena, itsemääräämisoikeuden loukkaamisena ja intimiteettisuojan rikkomisena. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että kaltoinkohtelua esiintyy ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä kaikissa muodoissa. Kaltoinkohtelun määrittelemisessä oli jonkin verran epäselvyyttä