Moniammatillinen yhteistyö joustavassa esi- ja alkuopetuksessa: Lapsen oppimisen ja kehityksen tukeminen esiopetuksen ja koulun yhteistyössä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten opettajat kokevat moniammatillisen yhteistyön joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. Lisäksi tarkasteltiin, miten yhteistyön kautta voidaan tukea lapsen oppimista ja kasvua. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä joustavan esi- ja alkuopetuksen mahdollisuuksista lapsen oppimisen ja kasvun tukemiselle. Tutkimus tuo lisäksi esiin koronaepidemiatilanteessa toteutetun joustavan esi- ja alkuopetuksen mahdollisuuksia. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: millaisena opettajat kokevat moniammatillisen yhteistyön joustavassa esi- ja alkuopetuksessa, miten esiopetuksen ja koulun yhteistyössä voidaan tukea lapsen oppimista ja kasvua käytännön ratkaisujen kautta sekä millaisia mahdollisuuksia moniammatillinen yhteistyö joustavassa esi- ja alkuopetuksessa luo yhteisen tiedon rakentumiselle. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto muodostui yhden luokanopettajan ja yhden esiopettajan yksilöhaastatteluista. Molemmat opettajat olivat mukana kuntansa joustavan esi- ja alkuopetuksen suunnittelun ja kehittämisen työryhmässä. Lisäksi he olivat aloittaneet joustavaa esi- ja alkuopetusta syksyn 2020 aikana, epidemiatilanteen sallimissa rajoissa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa tulokset sidotaan osaksi teoreettista viitekehystä. Tuloksia käsiteltiin tutkimuskysymyskohtaisesti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että opettajat kokivat moniammatillisen yhteistyön joustavassa esi- ja alkuopetuksessa antoisaksi, eteenpäin vieväksi ja kehittäväksi. Esiopetuksen ja koulun yhteistyöstä löydettiin lapsen yksilöllisempää oppimista sekä sujuvampaa siirtymää tukevia käytännön ratkaisuja. Moniammatillinen yhteistyö joustavassa esi- ja alkuopetuksessa loi pohjaa yhteisen tiedon rakentumiselle. Tässä erityisen tärkeässä roolissa olivat yhteinen suunnittelu sekä oman ja toisen ammattilaisuuden tunnistaminen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan käynyt ilmi vielä tilanteita, joissa yhteistä tietoa lapsen tukemiseksi olisi muodostunut