Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla

Verkkouutisten kommentointiin liittyy tutkimuskohteena erilaisia latauksia. Merkittävin virittynyt ristiriita on syntynyt kahden ääripään välille. Yhtäältä kommentointiin liittyvät negatiiviset ilmiöt, kuten vihapuhe ja karkea kielenkäyttö, ovat saaneet tutkijat ja journalistit sekä verkon käyttäjät varpailleen. Toisaalta kohteen tarkastelua on ohjannut vuorovaikutteiseen teknologiaan liittyvä usko ja toivo kommentoinnista muun muassa demokraattisen julkisen keskustelun ja julkison mahdollistajana. Asetelmaa leimaa ennakkoluuloisuus ja oletus siitä, että verkkouutisten kommentoinnin pitäisi täyttää tietyt odotukset ollakseen riittävän merkityksellistä. Väitöstutkimukseni, Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla, tavoitteena on haastaa tämä tulokulma – kysymykset siitä, millaista kommentoinnin pitäisi olla ja millainen julkison pitäisi olla. Tutkimukseni pyrkii tarttumaan verkkouutisten kommentointiin varsin moniulotteisesti ja poikkitieteellisesti. Lisäksi tutkimukseni pyrkii perustelemaan sitä, miksi verkkouutisten kommentointia olisi syytä ymmärtää paremmin. Tähän mennessä suomalaisella tutkimuskentällä ei ole pyritty systemaattisesti ottamaan haltuun kommentointia yhteiskunnallisena ilmiönä, varsinkaan uutisia kommentoivien käyttäjien näkökulmasta. Tästä syystä tutkimukseni pyrkii vastaamaan useaan erilaiseen tutkimuskysymykseen: 1) empiiriseen määrittelykysymykseen siitä, Mistä verkkouutisten kommenteissa on käyttäjien toimintana kyse?, 2) käsitteelliseen kysymykseen siitä, Miten julkiso olisi mielekästä käsittää suhteessa kommentointiin? ja 3) metodologiseen kysymykseen siitä, Millä tavoin kommentointia voi ja pitäisi tutkia?. Lisäksi olen määritellyt erilaisia tarkentavia empiirisiä tutkimuskysymyksiä väitökseni artikkeleissa. Kokonaisuutena väitös koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä tutkimuksen asetelmia ja tuloksia kokoavasta johdannosta. Tutkimukseni kohteena on Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012. Ympäristökysymyksillä on tapana herättää keskustelua ja yhteiskunnallista vääntöä – ne ovat julkisoille hedelmällistä kasvualustaa. Talvivaaran tapauksessa mielenkiintoista on ristiriitaisen ympäristöaiheen yhtäaikainen paikallisuus ja kansallisuus. Tutkimuksen kokonaisaineiston muodostaa vuotoa ja kaivosta käsittelevä verkkouutisointi ja kommentointi aikavälillä marraskuu 2012 – toukokuu 2013 kolmessa kotimaisessa verkkolehdessä: paikallisessa Sotkamo-lehdessä, maakunnallisessa Kainuun Sanomissa ja valtakunnallisessa Helsingin Sanomissa. Kaivoksella tapahtuneesta vuodosta seurasi monisyinen tapahtumaketju, jota mediat ympäri Suomen seurasivat intensiivisesti. Lähden tutkimuksessani siitä oletuksesta, että tässä asetelmassa kommenttikentät tarjoavat keskustelutilan erityisesti niille, jotka eivät pääse ääneen valtamediassa. Kommentit tekevät myös näkyväksi sitä, miten verkkolehtien käyttäjät lopulta suhtautuvat ja suhteuttavat itsensä Talvivaaran tapahtumiin. Väitökseni erilaiset tutkimuskysymykset nivoutuvat osaksi tutkimuskokonaisuutta eri tavoin. Empiirinen määrittelykysymys kommentoinnista käyttäjien toimintana pohjustaa tarkastelujani kaikissa osatutkimuksissa. Johdannossa kokoan laajemmin yhteen verkkouutisten kommentointia ympäröivää tutkimuskenttää ja erilaisia tulokulmia. Kytken kommentoinnin verkkojournalismiin ja sen kehitykseen, yleisempään verkkokeskustelujen kulttuuriin ja kommentoivien ihmisten elämän konteksteihin, käytäntöihin ja toimintaan. Teoreettisesti kommentointitutkimuksessa erityistä roolia on esittänyt julkisuusteoreettinen perspektiivi, jonka eri näkökulmia pyrin avaamaan. Johdanto-osan lopuksi vedän yhteen havaintojani siitä, mistä kommenteissa on oikeastaan kyse. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjiin vaikuttavat erilaiset tekijät sekä verkossa että fyysisessä maailmassa. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään – ne ovat verkkolehtien muodostamaan teknistoiminnalliseen kontekstiin liittyviä tekijöitä ja käyttäjien omista lähtökohdista vaikuttavia tekijöitä. Käsitteellinen kysymys kulkee mukana alusta loppuun. Käyn johdanto-osassa läpi julkisoon liittyvää laajaa historiallista ja teoreettista keskustelua sekä omia näkemyksiäni. Kysymys julkisosta pohjustaa erityisesti kolmen ensimmäisen artikkelini kysymyksenasettelua. Sitoudun pohdinnoissani ajatukseen asiapohjaisesta julkisosta ja kysymykseen siitä, miten julkiso pitäisi käsittää. Pyrin systemaattisesti välttämään sellaista arvioivaa normatiivista otetta, joka lähestyisi julkison käsitettä kysymällä, millainen julkison pitäisi olla. Ymmärrän julkison julkisesti keskustelevaksi ihmisryhmäksi ja julkisouden yksilön toimijuudeksi. Osatutkimusteni perusteella vaikuttaa siltä, että 1) osa kommentoijista tunnistaa julkisen keskustelun olemassaolon ja oman osallisuutensa tässä keskustelussa, 2) kommentoijat laajentavat julkisen keskustelun kysymyksenasettelua, 3) kommentoijia yhdistävä asia, ongelma tai kysymys on kontekstisidonnainen, affektiiviseksi tulkittava ja tuottaa usein erilaisia leirejä tai vastakkainasettelua, ja 4) kommentointiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös julkison muodostumiseen ja käyttäjien julkisouteen. Nämä huomiot nivoutuivat myös toisiinsa erilaisin tavoin. Tehtyjen huomioiden perusteella pyrin tutkimukseni lopuksi hahmottelemaan ajatuksen verkko-olosuhteissa toimivasta nykyjulkisosta, joka käsitteenä tavoittaa uudenlaisia julkisen osallistumisen muotoja mutta pysyy silti uskollisena osallistumista määrittäville päämäärille, jotka tekevät osallistumisesta (käsitteellisesti) julkista. Miellän julkison pragmatistista julkisuusteoriaa seuraten ihmisryhmäksi, jonka toiminta kumpuaa jaetusta ongelmasta tai asiasta. Tässä sosiaalisessa muodostumassa ihmiset tulevat ja menevät, osa osallistuu julkiseen keskusteluun systemaattisesti ja aktiivisesti, osa vain hetkellisesti. Julkiso ei ole tiivis ryhmittymä, eikä sen jäsenillä ole ryhmänä jaettua me-tunnetta, vaikka me-tunne voi syntyä erilaisten näkemyksellisten ”leirien” sisällä. Tutkimukseni on vahvistanut näkemystäni siitä, että juuri julkiseksi tulkittava ja tunnistettava keskustelu sekä tarve osallistua tähän keskusteluun ovat julkison ja julkisouden kannalta olennaisia. Julkison jäsenet tunnistavat tavalla tai toisella osallistuvansa julkisen areenan julkiseen keskusteluun tietystä jaetusta ongelmasta ja kysymyksestä. He ovat hakeutuneet julkisen keskustelun äärelle tämän ongelman ohjaamina ja synnyttävät omalla toiminnallaan julkista keskustelua, joka kutsuu muita osallistumaan. Lisäksi julkison jäsenet määrittävät keskustelukumppaneitaan erityisesti suhteessa jaettuun ongelmaan – julkison roolissa niin uutisia kommentoiva käyttäjä kuin uutisessa haastateltu viranomainenkin on väistämättä tietoinen keskustelun potentiaalisista osapuolista ja seuraajista. Julkinen keskustelu jaetusta ongelmasta rakentuu puheenvuoroista, joita pohjustaa tällainen tietoisuus ja joita ohjaa osallistumispyrkimys. Kaikki keskustelu julkisuudessa ei kuitenkaan ole julkista keskustelua, sillä julkisiksi tulkittavat puheenvuorot voivat palautua henkilökohtaisiin päämääriin, mikä määrittää ne (käsitteellisesti) yksityisiksi. Tutkimukseni neljä artikkelia vastaavat omalta osaltaan menetelmälliseen kysymykseen. Ne edustavat kukin erilaista menetelmällistä lähestymistapaa ja eräänlaista menetelmäkokeilua. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen kommentointia keskustelunanalyysin avulla ja suhteessa julkisoon. Menetelmällinen testaus muun muassa osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kommentoijat suosivat argumenttien ja vasta-argumenttien esittämistä sekä erimielisyytensä ilmaisemista. Toisessa artikkelissani analysoin kommentointiaineistoa diskursiivisten legitimaatiostrategioiden teoreettisesta kehyksestä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella Talvivaaraa koskevista uutisista ja kommenteista on mahdollista tunnistaa neljä strategiaa: autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narratiivisuus. Strategiat toimivat legitimaation, delegitimaation ja relegitimaation välineinä, ja erilaiset tahot hyödyntävät niitä hyvin vaihtelevasti, myös suhteessa erilaisiin ympäristödiskursseihin. Kolmas artikkeli pyrkii kuvaamaan kommentoijien muodostamaa verkostoa ja on menetelmällisessä mielessä kaikkein kokeilullisin, koska etukäteen on vaikea arvioida, muodostavatko kommentoijat lopulta verkoston vai eivät. Vaikka sosiaalinen verkostoanalyysi menetelmänä kaipaa rinnalleen täydentäviä metodeja, analyysi osoittaa aktiivisten kommentoijien merkityksen kokonaiskeskustelussa ja toisaalta vähemmän aktiivisten kommentoijien olemassaolon tärkeyden. Verkostoanalyysi tekee myös näkyväksi erilaisia rooleja, jotka auttavat ymmärtämään kommentoijien toimintaa sekä julkison jäsenen roolissa että verkkolehtien käyttäjinä ylipäätään. Neljännessä artikkelissa hyödynnän määrällistä sisällön erittelyä erilaisten paikkaan liittyvien ilmausten etsimisessä ja tunnistamisessa. Tämä erittely ja teoreettisen kehyksen perusteella muodostettu kategorisointi tarjoavat pohjan laadulliselle sisällönanalyysille, joka pyrkii ymmärtämään, mikä on paikan ja paikkaan sidotun mediarakenteen merkitys verkkouutisia kommentoiville käyttäjille. Artikkelien muodostaman kokonaisuuden perusteella kommentointi-ilmiö näyttäytyy monimutkaisena osallistumisen muotona, jota johdanto-osan lopuksi hahmottelemani käyttäjiin vaikuttavat tekijät auttavat ymmärtämään. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani Talvivaara-aiheiset kommentit pitävät sisällään yhteiskunnallista osallistumista ja henkilökohtaisia projekteja – toimintaa, joka on syytä tulkita käyttäjien näkökulmasta merkitykselliseksi. On selvää, että kommenttimahdollisuudella on käyttäjille väliä.User-generated online news comments, as a subject of research, are loaded with different approaches and attitudes. The most significant contradiction is between two extremes. On one hand, negative by-products, such as hate speech and rude language, have made researchers, journalists and users themselves cautious. On the other hand, the examinations of users’ comments have often been driven by the belief and hope in new technological interactivity and its possibilities for enhancing democratic public discussion and formation of the public. The overall setting is stigmatised by prejudice and the assumption that online news commenting should meet certain expectations to be considered meaningful. My dissertation, Online news comments as a form of public participation, aims to challenge this approach — the questions about what users’ comments should be like and what the public should be like. Additionally, the dissertation aims to argue why online news comments should be understood better. To date, the Finnish field of media studies has lacked efforts to understand online news comments as a societal phenomenon, especially from the users’ perspective. For this reason, this study tackles online news comments in a highly multidimensional and interdisciplinary form and aims to answer several research questions: 1) an empirical question, What are online news comments, as a form of user activity, about?; 2) a conceptual question, How should we understand the public in relation to online news comments?; and 3) a methodological question, How can and should online news comments be studied?; Additionally, the study defines several empirical research questions related to each of several articles, which are also included in the dissertation. The dissertation includes four peer-reviewed articles and an introduction, which details the setting of the study and its results. The studied case is that of the leaking of a gypsum pond in 2012 in Finland’s Talvivaara Mine area, since environmental issues tend to evoke discussion in societal debates and represent fruitful seedbeds for the potential public. What is interesting in the Talvivaara case is the coincidental local and national natures of the contradictory environmental issue. The overall research material includes users’ comments and online articles concerning the leak and the mine published between November 2012 and May 2013 in three Finnish online newspapers: the local Sotkamo-lehti, the regional Kainuun Sanomat and the national Helsingin Sanomat. The leak set off a complex chain of events, which was followed intensely by the Finnish media. It is assumed that, in this media coverage and overall setting, the online news comments sections provided forums for discussion, especially for those who felt their voices had not otherwise been heard in the mass media. Additionally, comments represent the various ways online users eventually reacted and related to the Talvivaara case. The study approaches the research questions from several directions. The empirical question about the nature of online news comments is the main foundation for examinations in all four articles. In the introduction, the aim is to sum up the overall research field surrounding online user comments, from different perspectives. Online news comments have connections to online journalism, online discussions and users’ overall activities. Additionally, the perspective of public sphere theory seems dominant in user comment studies. At the end of the introduction, I conclude my observations in relation to the empirical question. I create a grouping of different variables that helps to understand both commenting and users. Based on my research, it is clear that several factors affect users in the offline and online worlds. These factors can be roughly divided to two groups — those that relate to the operational environment of the online newspapers, and those that relate to the users’ individual contexts. The conceptual question runs throughout the study. I examine the wide historical and theoretical discussion and my own views in the introduction. The question about the public is also the foundation of the setting, especially in the first three articles. My deliberations are attached to the idea of an issue-based public. I also systematically aim to avoid such normative point of view that would ask, what the public should be like. Based on the articles, it can be argued that: 1) some users recognise the existence of public discussions and their own position in these discussions; 2) users widen the setting of public discussions; 3) the shared issue, problem or question connecting the users is contextual and affective and often produces different camps and confrontations; and 4) factors effecting the users also effect the formation of the public and acting as a public. Additionally, these four observations intertwine in varying ways. Finally, at the end of the introduction, based on the observations made in the articles, I aim to outline a modern public, operating in online conditions, that — as a concept — reaches the new form of public participation while remaining loyal to goals that determine this participation and define it as public. Following the pragmatic theory on public I understand ‘the public’ as a group of people that comes into being through shared issues or problems. In this functional entity, people come and go, and some of them participate in the public discussion actively and systematically, while other participate only momentarily. The public is not a solid consortium, and the members do not have a feeling of ’us’ as a group. By contrast, such feelings can be born inside different biased camps. The overall research has strengthened my vision that it is exactly the public discussion, recognised in its nature as public, and the and need to participate in such discussion that are essential to the public. The members of the public identify themselves, in one way or another, as participants in a public discussion about a shared issue in the public arena. It is this issue, concerning the Talvivaara Mine, that has drawn them to participate in the discussion, and their own actions create and maintain the public discussion, calling on others to participate. Additionally, the members of the public specify their interlocutors, especially in relation to the issue — a user commenting on a news article and an official authority interviewed in the article are both, as members of the public discussing the Talvivaara situation, conscious of the potential parties and followers of the discussion. The public discussion about a shared issue is built of statements, underlaid by such consciousness and aspiration to participate. However, all discussions in public are not public ones, since statements can come back to very personal goals, defining them as (conceptually) private. The methodological question is mostly answered in the four articles. Each article represents a different methodological approach and testing of a method. In the first article, I examine users’ comments through conversation analysis and in relation to the public. The methodological testing indicates, among other things, that commenting includes conversations in which news, users and the wider public listenership (i.e., ‘others’) are addressed. Additionally, it seems that making statements and engaging in disagreements are symptomatic to this conversation. In the second article, I analyse comment materials through the theoretical framework of discursive legitimation strategies with discourse analysis. The study suggests that there are recognisable strategies in the comments and news about the Talvivaara case: authorisation, rationalisation, moralisation and narrativisation. These strategies work as instruments for legitimation, de-legitimation and re-legitimation, and different actors use them in various ways and in relation to environmental discourses. Methodologically, the third article is the most experimental, since it is difficult to estimate beforehand whether or not the users comprise a social network. In this case, social network analysis, as a method, requires complementary methods, and the analysis shows both the meaning of the most active users in the overall discussion, and, in contrast, the importance of the existence of less active users. The network analysis also makes the different users’ roles visible, which aids in understanding users’ actions both as members of the public and as users of online newspapers in general. In the fourth article, I use content analysis on two levels. First, it is used to identify and search for placerelated phrases in the comment material. Together, this specification and categorisation built on a theoretical framework create the basis for the main analysis, which aims to understand the role of geographically anchored media structures (and public arenas of the public sphere) for the users. Based on the articles, it is possible to sketch the online commenting phenomenon as a complex form of participation. It seems obvious that the examined Talvivaararelated comments include several purposes that cannot be, especially from the user perspective, interpreted as meaningless or pointless. The users’ actions are attached both to public participation (as a member of the public), and to individual and personal projects. Evidently, the opportunity to comment on the news does matter to users