Ongelmista ratkaisuihin: Päätöksentekovuorovaikutus opetushenkilöstön tiimitapaamisissa

Itseohjautuvuus on viime vuosikymmeninä yhä useammissa organisaatioissa suosiotaan kasvattanut johtamismalli, jossa organisatorista päätäntävaltaa sekä mahdollisuutta suunnitella ja järjestää työtä jaetaan työntekijöiden itse muodostamien tiimien kesken. Tiimien toiminnan tasolla itseohjautuvuus tarkoittaa matalahierarkkista organisoitumista, jolloin tiimien jäsenet yhdessä neuvottelevat ja sopivat siitä, miten yhteiseen tavoitteeseen päästään. Kouluorganisaatiossa opetushenkilöstön itseohjautuva päätöksenteko mahdollistaa kollegiaalisen tiedon jakamisen, jaettujen näkemysten muodostamisen sekä konsensukselle perustuvan päätöksenteon, mikä luo pohjaa myös yhteisten työtapojen ja organisaation kehittämiselle. Tässä tutkielmassa analysoin koulujen opetushenkilöstöstä koostuvien itseohjautuvien tiimien päätöksentekoprosesseja keskustelunanalyyttisesti. Tutkimusaineistoni koostuu OPENA-tutkimushankkeen yhteydessä äänitetyistä kehittämistiimien (n = 10) tapaamisista. Tutkimieni tiimien päämääränä on ollut päättää yhteisistä tavoitteista sen suhteen, miten heidän työyhteisöissään voitaisiin kehittää opetusteknologian käyttöä työhyvinvointitekijät huomioivalla tavalla. Tutkielmani tarkoituksena on syventää ymmärrystä konsensukselle perustuvan päätöksenteon prosesseista monenkeskisessä ammattilaisten välisessä vuorovaikutuksessa, jossa päätöksentekovalta on jaettua. Tarkastelen tiimien päätöksentekoprosesseja ehdotusvuoroja ja niihin vastaamista sisältävien toimintajaksojen kautta. Tutkin ehdotussekvenssejä, joissa tutkimieni tiimien jäsenet keskustelevat aiheista, joista tapaamisten yhteydessä päästään konsensukselle perustuvaan päätökseen. Kiinnitän huomioni myös laajemmin ehdotus–vastaus-vierusparien rooliin ja niiden keskinäisiin suhteisiin tutkimieni tiimien päätöksenteon kokonaisuuden kannalta. Analyysini perusteella toistuvat ehdotussekvenssit muodostavat perustan tiimin konsensuspohjaiselle päätöksenteolle, joka rakentuu yhteisten ongelmien tunnistamisesta ratkaisujen ehdottamiseen ja niistä neuvottelemiseen, tiimin konsensuksen kartoittamiseen, päätösten vahvistamiseen ja tulevan toiminnan suunnitteluun. Ehdotusten ja niiden osakseen kutsumien vastausten avulla tiimin jäsenet voivat jakaa näkemyksiään, tukea, arvioida ja hakea täsmennystä toistensa vuoroille, neuvotella tapaamisen kulusta, ideoida ja suunnitella tulevaa toimintaa, kartoittaa ja vahvistaa tiimin konsensuksen ja päätöksenteon tiloja sekä ohjata vuorovaikutuksessa tapahtuvaa toimintaa ja keskustelunaiheellista kulkua myös päätöksentekoa edistävään suuntaan. Tutkielmassani olen havainnut, että peräkkäiset ehdotussekvenssit voivat ketjuuntua keskenään ja muodostaa tällä tavoin laajempia samaa aihepiiriä koskevia päätöksentekojaksoja. Lisäksi samaa aihetta koskevat ehdotussekvenssit voivat sisältää keskusteluhistoriassa taaksepäin viittaavia ehdotuksia, jotka kiinnittyvät niitä välittömästi edeltäviä vuoroja aiemmin esitettyihin vuoroihin ja sekvensseihin. Ehdotusten esittämisen yhteydessä tiimin jäsenet myös koostavat aiempaa keskustelua yhteen tiimin parhaillaan käsittelemien aihepiirien kanssa sellaisten asioiden osalta, joista tiimin keskustelussa on ollut havaittavissa selkeää samanmielisyyttä. Tämä prosessi näyttäytyy yhtenä keinona keskustelun sujuvuuden ylläpitämiselle sekä tiimin konsensuksen rakentamiselle. Ehdotuksiin vastaamisen tavoilla on merkitystä sen kannalta, miten tiimin jäsenten konsensus muodostuu. Yksittäisten tiimin jäsenten erimielisyys tai keskustelun tilasta poikkeava orientoituminen meneillään olevaan toimintaan voi johtaa siihen, että toistensa kanssa samaa mieltä olevat tiimin jäsenet tiimiytyvät keskenään ja tällä tavoin edesauttavat heidän jakamansa tahtotilan toteutumista. Tiimiytyminen näyttäytyykin yhtenä keinona, jolla tiimin jäsenet muodostavat jaettuja päätöksiä ja määrittävät keskustelun tilaa