Länsi-Herttoniemen eheyttäminen - Retroaktiiviseen suunnittelumenetelmään perustuva täydennysrakentaminen

The topic of this diploma thesis is to determine infilling potential and neighbourhood renewal requirements in the Länsi-Herttoniemi suburb which has been built in 1950s. The goal of the work is to define design history based starting points for an urban renewal and their implementation in the planning areas of the southern Länsi-Herttoniemi. The strategic location in Helsinki, effective public transportation, sparsely distributed housing with rather small apartments and outdating dwelling stock are some subjects that encourage increasing construction efficiency, to renovate housing facilities, and generally to initiate infilling processes in Länsi-Herttoniemi. At first, the background information toward attractive suburban infilling and urban renewal are introduced after which history and characteristic features of the urban planning in Finland are discussed generally. Then six representative suburbs have been examined in order to enhance the determination of the historical features and identity of the Länsi-Herttoniemi type residential area. Thus Tapiola, Maunula and Roihuvuori have been studied within Finland and Norra Guldheden, Årsta and Vällingby in Sweden, respectively. Herein history based renewal ideas are resulted from defining successful solutions of these suburbs. Finally principles of infilling processes have been determined within Länsi-Herttoniemi, which means defining factors and suitable development sites that should be considered during the design work. At the end part of the thesis, the design plan of infilling is introduced. The design work covers southern areas of Länsi-Herttoniemi consisting eleven new lots along streets of Mäyrätie, Hiihtomäentie, Mäenlaskijantie, Karhutie and Hiihtäjäntie as well as the surrounding of Suopuisto park and the park area. The renewal potential of the construction sites has been focused on maintaining the original 1950-decade's spirit of the times, land use, ideology and identity of the area whenever possible. The design plans aims to utilise the original dwelling stock as it is or with renovation when necessary. Suitable buildings are a lamina house, a tower block, and a row house which all have been adapted to fit into the surrounding environment. Lamina houses are 4-5 floors high, row houses has 3 floors and service and shopping buildings are single storage. The new houses include total 20 000 m2 usable floor area and have approximately 225 apartments. Apartments have 2-4 rooms per unit. The largest apartments are 150 m2 condominiums. This design plan provides housing for approximately 500 people. The use and functionality of the park areas are improved by performing refurbishment, park extension, and walking paths unifying as well as repairing of playground areas. The departmental green areas and public parks are designed along with the historical perspective of Länsi-Herttoniemi. As a summary, the history based infilling is a considerable and realistic approach for renewal of valuable residential areas.Tämä diplomityö käsittelee Länsi-Herttoniemen 1950-luvulla rakennetun lähiöalueen täydennysrakentamisen mahdollisuuksia ia lähiympäristön eheyttämistä. Työn tavoitteena on määrittää suunnitteluhistoriaan perustuvan kaupunkiuudistuksen lähtökohdat ja soveltaa niitä Länsi-Herttoniemen eteläosan suunnittelualueella. Hyvä sijainti, liikenneyhteydet, rakentamisen väljyys, pienet asunnot ja vanheneva asuntokanta muodostavat painetta alueen rakennustehokkuuden kasvattamiseen ja asuntokannan uudistamiseen ja tekevät Herttoniemestä houkuttelevan täydennysrakentamiskohteen. Työ alkaa perehtymisellä houkuttelevan täydennysrakentamisen ja kaupunkiuudistuksen lähtökohtiin ja tarpeisiin, minkä jälkeen käsitellään suomalaisen 50-luvun lähiösuunnittelun historiaa ja luonnetta yleisesti. Seuraavaksi perehdytään Länsi-Herttoniemen historiaan ja identiteettiin, jonka tueksi on perehdytty vastaavanlaisiin kaupunkikohteisiin Suomessa ja Ruotsissa. Näitä kohteita ovat Tapiola, Maunula ja Roihuvuori Suomessa ja Norra Guldheden, Årsta ja Vällinby Ruotsissa. Kohteista on edelleen muodostettu ideoita historiapohjaiseen täydentämisrakentamiseen. Tämän jälkeen määritellään täydentämisen periaatteet, mikä tarkoittaa suunnittelussa huomioon otettavien tekijöiden ja sopivien uudistuskohteiden määrittelyä. Työn lopussa esitetään Länsi-Herttoniemen eteläosan suunnittelualueelle laaditut täydennysrakentamisen suunnitelmat, jotka käsittävät yksitoista uutta tonttia Mäyrätien, Hiihtomäentien, Mäenlaskijantien, Karhutien ia Hiihtäjäntien varrella sekä Suopuiston reunoilla sekä puistoalueiden uudistuksen. Täydennysrakentamisen potentiaalin näkökulmana on toiminut uusien rakentamisen lähtökohtien määrittäminen siten, että alueen ajan henki, maankäyttö, ideologia ia identiteetti vastaisivat mahdollisimman paljon olemassa olevaa 50-luvun hengen mukaista kaupunkirakentamista. Täydentämisessä on pyritty säästämään vanhaa rakennuskantaa ja korjaamaan niitä tarvittaessa. Rakennustyyppejä ovat ympäristöön sopivat lamelli-, piste- ja rivitalot. Lamellitalot ovat 4-5 kerroksisia, rivitalot 3-kerroksisia ja kahvila- ja myymailarakennukset ovat yksikerroksisia. Uusien rakennusten kerrosala on yhteensä noin 20 000 k-m2. Uusia asuntoja alueelle tulee 225 kpl ja asuntojen koot vaihtelevat 2-4 huoneeseen per asunto. Suurimmat 150 k-m2 asunnot ovat rivitaloissa. Uusia asukkaita asuntoihin mahtuu kaikkiaan reilut 500 henkeä. Puistoalueiden käyttöä ja toiminnallisuutta parannettiin kunnostamalla ia laajentamalla puistoalueita, selkeyttämällä reitistöjä ja kunnostamalla leikkialueita. Piha-alueiden ja puistojen suunnittelussa huomioitiin historialliset erityispiirteet. Historiapohjainen täydennysrakentaminen on varteenotettava ja toteutettavissa oleva tapa täydentää arvokkaita esikaupunkikohteita