Käytännöllinen päätöksentekomalli tuotekehityspalvelujen ulkoistamiseen

Kuluneina vuosina yritykset ovat enenevässä määrin hankkineet tuotekehitysosaamista ulkopuolisilta spesialisteilta, ulkoistaen tuotekehityksensä kokonaan tai osittain. Vaikkakin ilmiö on hyvin dokumentoitu, on sen teoreettista taustaa tutkittu vain vähän. Olemassa olevat ulkoistamismallit ja päätöksenteon apuvälineet perustuvat suurelta osin valmistuksen ja logistiikan kaltaisten yrityksen funktioiden tutkimukseen. Näiden tulosten soveltamista tuotekehityksen ulkoistamiseen rajoittaa se, että ko. tapauksissa ulkoistamisella pyritään usein pääasiassa kustannussäästöihin. Lisäksi aikaisempi tutkimus jättää usein henkilökohtaisten suhteiden merkityksen vähemmälle huomiolle. Näistä syistä olemassa olevat ulkoistamismallit sopivat heikosti tuotekehityksen ulkoistamiseen, mutta kirjallisuudessa ei ole myöskään selkeitä "työkalupakkeja" liikkeenjohdon päätöksenteon tueksi. Tämä diplomityö yhdistää kolmen tutkimussuunnan (ulkoistamisen päätöksenteko, tuotekehitys, ja palveluntarjoajien valinta) löydöksiä ja kehittää vastauksia kahteen pääasialliseen tutkimuskysymykseen: 1) milloin tuoteominaisuus on niin tärkeä yrityksen kilpailukyvylle, ettei sen suunnittelua tule missään tapauksessa ulkoistaa, ja 2) kuinka päättää mitä tuotekehitysprosessin osia voidaan ulkoistaa tietylle palveluntarjoajalle? Tutkimusmetodi on pääasiassa konseptuaalisen teorian kehittämistä laajaan kirjallisuuskatsaukseen perustuen. Tutkimuksen tulokset korostavat luottamuksen ja henkilökohtaisten suhteiden merkitystä tuotekehityksen ulkoistamisessa. Systemaattinen lähestymistapa nähdään vaatimuksena onnistuneelle ulkoistamiselle. Yhtenä tuloksena tunnistetaan kolme perusstrategiaa, joita tuotekehitystään ulkoistavat yritykset seuraavat. Tutkimuksen tuloksia pyritään jalkauttamaan yrityksiin kehittämällä käytännöllisiä tarkistuslistoja ja toimintamalleja, joiden avulla tuotekehityksen ulkoistamista voidaan tarkastella järkiperäisesti. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan löydösten käytännön merkityksiä eri toimijoiden kannalta. Työssä raportoidaan myös tulokset 60 teollisuusyritystä käsittävästä kyselytutkimuksesta. Tutkimuksen tulokset antavat syytä olettaa, että tuotekehityksen ulkoistaminen Suomessa noudattelee yleisesti ottaen Euroopassa vallalla olevia käytäntöjä