Biojätteen käsittelyvaihtoehdot pääkaupunkiseudulla - Kasvihuonekaasupäästöjen vertailu

Jätteenkäsittelyn säädöksiä uudistetaan parhaillaan. Valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen tavoitteena on mm. rajoittaa biohajoavien jätteiden kaatopaikkasijoitusta jätehuollon metaanipäästöjen vähentämiseksi. EU:n uusi jätedirektiivi ehdottaa jätteenkäsittelylle sovellettavaksi elinkaariajattelua. Biojätteet käsitellään pääkaupunkiseudulla kompostoimalla, mutta erilliskäsittelyn vaatimat prosessit aiheuttavat päästöjä. Tässä työssä vertaillaan pääkaupunkiseudun biojätteelle soveltuvien käsittelyketjujen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Käsittelyvaihtoehtojen KHK-päästötaseita laskettaessa on huomioitu myös prosesseissa syntyvien lopputuotteiden hyötykäytöllä saavutettavat KHK-päästöjen hyvitykset, jotka ovat seurausta fossiilisten polttoaineiden korvauksesta. Biojätteen erilliskäsittely- vaihtoehdoiksi on valittu kompostointi ja mädätys. Näiden lisäksi tarkastellaan biojätteen polttoa sekajätteen mukana. Tutkimuksessa on myös arvioitu biojätteen erilliskeräysjärjestelmän kattavuuden vaikutusta biojätteen keräyksestä ja kuljetuksesta aiheutuviin KHK-päästöihin. Biojätteen käsittelyvaihtoehdoista polton KHK-päästötase on negatiivisin, koska poltossa vapautuvalla energialla korvataan fossiilista energiaa ja saavutetaan kasvihuonekaasupäästöjä suuremmat päästöjen hyvitykset. Erilliskäsittelyn vaihtoehdoista mädätys on kompostointia suotuisampaa, sillä prosessissa vapautuva biokaasu käytetään joko sähkön- ja lämmöntuotannossa tai liikenteen polttoaineena. Molemmissa korvataan fossiilisia polttoaineita ja päästään päästöhyvityksiin, jotka aikaansaavat negatiiviseen KHK-päästötaseesen. Kompostointi on käsittelyvaihtoehdoista ainoa, joka jää kasvihuonekaasujen osalta päästöjä tuottavalle puolelle. Mädätyksessä ja kompostoinnissa syntyvää lopputuotetta on mahdollista käyttää multatuotteen raaka-aineena, jolloin keinolannoitteen ja turpeen korvauksesta syntyy kasvihuonekaasupäästöhyvityksiä. Nykyisen pääkaupunkiseudun biojätteen erilliskeräysjärjestelmän keräys- ja kuljetuspäästöjä olisi mahdollista vähentää rajaamalla pienet, alle 20 huoneistoa käsittävät kiinteistöt, järjestelmän ulkopuolelle. Tämä on seurausta siitä, että pieniltä kiinteistöiltä kerätty biojätemäärä on kuljetusrasitukseen suhteutettuna vähäinen