Käytäntöyhteisöt osaamista tuhoavan innovaation käyttöönotossa - Tapaustutkimus rakennusteollisuudesta

Teknologinen innovaatio, jonka myötä organisaation nykyiset osaamiset ja kyvyt muuttuvat vanhentuneiksi, voidaan määritellä osaamista tuhoavaksi innovaatioksi. Tällaisen innovaation käyttöönotto vaatii uuden osaamisen lisäksi usein myös radikaaleja ja systeemisiä muutoksia työkäytäntöihin ja prosesseihin. Tämä tutkimus tarkastelee osaamisen ja prosessien dynaamista kehittämistä, joka on edellytys teknologisen osaamista tuhoavan innovaation onnistuneelle käyttöönotolle rakennusprojekteissa. Aihetta lähestytään käytäntöyhteisöjen näkökulmasta. Ne ovat vapaamuotoisia ryhmiä, jotka syntyvät ja kehittyvät ihmisten jakamien käytäntöjen ja aihealueiden ympärille. Myös avainhenkilöiden sekä käytäntöyhteisöjen muodostamien konstellaatioiden roolit innovaation käyttöönotossa ovat tutkimuksen kohteina. Tutkimus on konstruktiivinen tapaustutkimus. Ensin nykyisistä teorioista muodostetaan synteesi eli teoriakonstruktio, jota sitten validoidaan ja kehitetään edelleen tapaustutkimuksen avulla. Tapaustutkimus toteutettiin suomalaisessa rakennusalan yrityksessä ja tavoitteena oli tukea GPS-paikannukseen perustuvan työkoneautomaation käyttöönottoa tienrakennusprojekteissa. Tutkimuksen mukaan uusi käytäntöyhteisö voi syntyä pilottiprojektissa, mutta kun useampia pilottiprojekteja käynnistetään, muodostuu käytäntöyhteisöstä vaiheittain projektien välistä oppimista tukeva rakenne. Avainhenkilöt ovat todella tärkeitä käytäntöyhteisön kasvattamisessa, sen yhdistämisessä muuhun organisaatioon, sekä johdon tuen saamisessa yhteisön aloitteille. Radikaali ja systeeminen kehittäminen on mahdollista silloin, kun eri käytäntöyhteisöt tuodaan yhteen konstellaatioon, missä niiden erilaisista näkemyksistä voidaan neuvotella. Tämä voi toteutua esimerkiksi prosessisimuloinnissa, ja voi parhaimmillaan johtaa jopa prosessi-innovaation syntymiseen