Ryhmäpelien ansaintalogiikka

In 2004, Raha-automaattiyhdistys (Finland's Slot Machine Association, abbr. RAY) publishedPokkarinki, which was the first multi-player slot machine game in Finland. The popularity of the game didn't meet the expectations, but RAY continued the development of multi-player games. Plans were made to displace the concept of local gaming with a nationwide network that would allow social gambling on a new scale. No longer would gambling have to be a solitary battle against a slot machine instead, players around the country could compete with each other or join their forces against the house. One of the challenges for the developers of multi-player games is the revenue generation model: how to ensure the protability of a game and collect a commission from the cash ow. Traditional slot machines are completely or mostly based on luck, in which case the formulation of a revenue generation model is easy by designing win categories and their probabilities so that the payout ratio of the game, even when optimally played, is desirable for the house. In multi-player games, the formulation is not quite as straightforward. In games requiring skill, it's possible for a good player to play protably, which is in contradiction with RAY's current principles concerning slow machines. For a certain type of games, it is also possible that the optimal strategy cannot be dened especially if the players benet from their collaboration making it difficult to ensure protability. This master's thesis takes a look at the revenue generating model of multi-player slot machines, compares it with that of the traditional slot machines and brings out questions arising from the model design. In addition, two games of the multi-player gaming project Ryhmä- sökö and Noppasuora are introduced and analyzed in light of these questions.Vuonna 2004 Raha-automaattiyhdistys julkaisi Pokkaringin, joka oli Suomen ensimmäinen monen pelaajan raha-automaattipeli. Peli ei saavuttanut odotetunlaista suosiota, mutta RAY jatkoi ryhmäpelien kehitystyötä. Yhteen pelisaliin rajoittuva konsepti sai väistyä, kun suunnitteille pantiin koko maan kattava raha-automaattiverkko, joka mahdollistaisi sosiaalisen pelaamisen uudessa mittakaavassa. Pelaaminen ei enää rajoittuisi yksinpeliin automaattia vastaan, vaan pelaajat ympäri maan voisivat mittelöidä toisiaan vastaan tai yhteisen edun nimissä taloa vastaan. Eräs ryhmäpelien suunnittelijoille asettamista haasteista on ansaintalogiikka: kuinka taata pelin tuottavuus ja kerätä pelin järjestäjälle osuus rahavirrasta. Perinteiset automaattipelit ovat joko täysin tai enimmäkseen onneen perustuvia, jolloin ansaintalogiikka on ollut helppo muodostaa asettamalla voittoluokat ja niiden esiintymistodennäköisyydet niin, että optimaalisellakin pelitavalla pelin toteutunut antosuhde jää alle halutun tason. Ryhmäpelien ansaintalogiikka ei ole aivan yhtä suoraviivaista. Taitoa vaativassa pelityypissä hyvän pelaajan on mahdollista pelata voitollisesti, mikä on ristiriidassa RAY:n tähänastisten peliautomaatteja koskevien periaatteiden kanssa. On myös mahdollista, ettei tietynlaiselle pelille voida määritellä optimaalista pelitapaa varsinkaan, jos pelaajien yhteistoiminta tuo heille lisäetua ja tällöin on myös vaikeaa varmistua siitä, että pelin antosuhde on pelin järjestäjälle suotuinen. Tämä diplomityö tarkastelee ryhmässä pelattavien automaattipelien ansaintalogiikkaa, vertailee sitä perinteisten automaattipelien ansaintalogiikkaan sekä tuo esille ryhmäpelien ansaintalogiikan suunnittelussa nousevia kysymyksiä. Lisäksi esitellään kaksi ryhmäpeliprojektin peliä, Ryhmäsökö ja Noppasuora, joiden osalta näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan