Kosteusvaurioituneiden maanvastaisten seinärakenteiden sisäpuolisten laastikorjausten vaikutus sisäilman laatuun

Tässä diplomityössä selvitetään maanvastaisten sisäpuolisten korjausmenetelmien vaikutusta rakenteissa sijaitsevien haitta-aineiden hallintaan. Tutkittava sisäpuolisia korjausmateriaaleja ovat kosteuden ja suolan hallintaan kehitetyt suolankeräys- ja vedensulkulaastit, jotka kosteusteknisellä toiminnallaan parantavat myös sisäilman laatua. Tehdyt korjaukset jättävät usein rakenteeseen haitta-aineita, PAH-yhdisteitä sisältävää kivihiilitervaa sekä mikrobien aineenvaihduntatuotteita MVOC-yhdisteitä, joiden epäillään heikentävän sisäilman terveellisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään tyypilliset maanvastaiset rakenteet, niiden haitta-aineiden sijainti, yhdisteiden kulkeutuminen rakenteissa ja haitta-aineiden sisäilmapitoisuusraja-arvoja. Lisäksi korjausmateriaalina tutkitaan fotokatalyyttista laastipinnoitetta, joka hajottaa valon vaikutuksesta sisäilman yhdisteitä pinnoitteen pinnalla tapahtuvilla reaktioilla. Tutkimusmenetelmänä käytetään säiliömenetelmää, jossa korjausmateriaalien VOC-läpäisevyyttä mitataan FLEC-laitteella. Fotokatalyyttisen laastipinnoitteen tehokkuutta tutkitaan rakenteen puolelta kulkeutuvilla korkeilla haitta-ainepitoisuuksilla. Kokeellinen mittaus ei huomioi maanvastaisen rakenteen kosteuskäyttäytymistä ja tilojen olosuhteita, joiden päätellään käytännössä pienentävän seinärakenteiden kautta sisäilmaan kulkeutuvia haitta-ainepitoisuuksia. Tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan muita kuin tutkittuja tuotenimikkeitä. Mittauksista määritettiin tutkittujen laastituotteiden VOC-diffuusiokertoimet, joiden mukaan maanvastaisten rakenteiden haitta-aineita voidaan hallita sisäpuolisilla korjausmenetelmillä, jossa myös ilmanvaihdon merkitys on tärkeä. Häirityn kivihiilitervamateriaalin PAH-emission tilavuuspitoisuudeksi saatiin naftaleenilla 8600 µg/m3. Kivihiilitervan rajoittuessa ilmaan PAH-lähdepitoisuus pienentyi läpäisevällä materiaalilla 47 % 2,5 kk jälkeen. Suolankeräyslaastin VOC-diffuusio oli nopeaa ja vähäinen adsorptio materiaaliin tapahtui myös nopeasti. Vedensulkulaastin diffuusio oli 1 kk aikana hyvin pientä. Tätä rajoitti adsorptio materiaaliin, joka oli melko suuri 20 mg/kg. Vedensulkulaastin VOC-läpäisevyys oli pientä, mutta kasvoi mittauksen aikana adsorption vaikutuksesta, joten maksimipintatuoton selvittäminen vaatii lisämittauksia. Mittauksien mukaan esitettiin kolmen tyypillisen kivihiilitervaa sisältävän rakenteen korjaustavat. Fotokatalyyttinen laastipinnoite hajottaa rakenteen puolelta tulevia haitta-aineita useita kymmeniä prosentteja. Sitä voidaan soveltaa yhtenä täydentävänä korjausmenetelmänä haitta-aineiden sisäilmapitoisuuksien hallitsemiseksi