Maisemavaikutusten arvionti yleis- ja maakuntakaavoituksessa

Ilmaston- ja yhdyskuntarakenteen muutosten hallinta ovat nostaneet esiin haasteen ympäristönäkökohtien ja kestävän kehityksen huomioimisesta maankäytönsuunnittelussa ja rakentamisessa. Suunnittelua ohjaa kaavoitus, jossa maakunta- ja yleiskaavoitus ovat keskeisessä osassa. Maisemavaikutusten arviointi on osa kaavan suunnittelua ja sen tulisi ohjata kaavaa perusteellisesti tehtyjen arviointien kautta. Maisemavaikutusten arviointiprosessin tärkein tavoite on nostaa esiin merkittävät maisemaan kohdistuvat vaikutukset sekä haitallisten vaikutusten lieventämis- ja ehkäisykeinot. Olennaisimpia ovat keinot, joihin voidaan reagoida jo kyseisellä kaavatasolla. Diplomityön tavoitteena on ollut selvittää maisemavaikutusten arviointikäytäntöjä yleis- ja maakuntakaavoituksessa kuuden kotimaisen esimerkkitapauksen, kirjallisen materiaalin sekä haastattelujen avulla. Näiden pohjalta on tarkasteltu maisemavaikutusten arviointiprosessin ongelmia ja kehitystarpeita sekä esitetty näkemys siitä, millainen hyvän arviointiprosessin tulisi olla. Tarkastelluissa esimerkkitapauksissa on puutteita, jotka korjaamalla arvioidut vaikutukset tulisivat selkeämmin ilmi ja arvioinnin voitaisiin olettaa ohjaavan kaavoitusta paremmin. Selvityksen perusteella tarve yhtenäisiin arviointikäytäntöihin ja -menetelmiin on ilmeinen. Vaikka arvioinnin ei tulisi olla rutiininomaista, vaan mm. alueen ominaispiirteiden ja kaavan ohjaamaa, arviointimenetelmien ja -käytäntöjen tulisi olla yhtenevät. Hyvässä arvioinnissa tulisi kuvata nykyistä paremmin käytetyt arviointimenetelmät, arvioinnin aihesisällöllinen rajaus, arvottamisperiaatteet, merkittävät vaikutukset, tarpeelliset jatkotoimenpiteet, seuranta sekä haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lieventämiskeinot. Yleisiä ongelmia vaikutusten arvioinnissa ovat kiireellinen aikataulu ja niukat resurssit. Kaavoittaja, osalliset ja eri alojen asiantuntijat tulisi saada saumattomampaan yhteistyöhön kaavoituksen ajaksi. Entistä tiiviimpi yhteistyö vaatii mahdollisesti kaavoituskäytäntöjen kehittämistä nykyistä avoimempaan suuntaan. Kaavoitusprosessin käytäntöjen kehittämisen lisäksi on syytä pohtia, tulevatko kaikki tarvittavat vaikutukset arvioiduiksi nykyisessä käytännössä ja käytössä olevin keinoin. Maakunta- ja yleiskaavatasoilla tehtävät päätökset ovat ratkaisevia mm. maisemakokonaisuuden ja maiseman ekologian (mm. vesistöolosuhteiden) osalta. Koska maisemaan kuuluva luontoperusta muodostaa laajoja kokonaisuuksia, niihin kohdistuviin vaikutuksiin tulee reagoida jo ylimmillä kaavatasoilla. Maisemarakenteen ja sen osatekijöiden (kallio- ja maaperä, vesi ja ilma sekä näiden yhteistuloksena syntynyt kasvillisuus) hyvinvoinnista huolehtiminen on ympäristön kestävän kehityksen lähtökohta