Koivuviilun topografiset ominaisuudet

Työn tavoitteena oli selvittää koivutukin haudontalämpötilan vaikutuksia siitä sorvattavan viilun pinnankarheuteen. Lisäksi kartoitettiin viilun topografian merkitystä teollisuuden näkökulmasta tehden haastatteluita ja kvantifioitiin erilaisia viiluteollisuuden parissa esiintyviä pinnan topografiaan liittyviä käsitteitä. Puun pintaprofiili ei ole pysyvä ja puuta työstettäessä sen pintaan tulee epätasaisuuksia puun anatomisen rakenteen ja työstön takia. Viilun pinnan muodostumiseen vaikuttaa eniten haudonta, sorvaus sekä kuivaus. Viilun pinta koostuu erilaisista muodoista tai aaltoilusta ja tätä poikkeamaa tasomaisuudesta kutsutaan topografiaksi. Viilun topografisia ominaisuuksia arvioidaan, jotta valmistusprosessien ohjaaminen helpottuisi ja tuotteen ominaisuudet paransivat. Yleisimmät viilussa esiintyvät pintavirheet ovat sorvauskarheus ja koppuraisuus. Pinnankarheuden mittausmenetelmiä ovat neulamittaus sekä kuvatekniikkaan ja lasersäteen käyttöön perustuvat menetelmät. Yleisimmin käytettyjä pinnankarheuden parametreja on pintaprofiilin keskipoikkeama Ra , joka on määritelty standardissa ISO 4287/1. Yleisin käytössä oleva standardoitu pinnanprofiilien suodatusmenetelmä on Gaussin menetelmä (ISO 11562), jossa on kuitenkin rajoituksia käytettäessä sitä puupinnoille. Puutekniikan laboratoriossa sorvattiin neljässä eri lämpötilassa 20 °C, 40 °C, 50 °C ja 70 °C haudottuja pöllejä. Viiluista leikatut koekappaleet mitattiin puun syitä vastaan Keyence LC-2210 lyhyen matkan laser-etäisyysmittarilla. Vertailevia mittauksia tehtiin Keyence LK-G32 lyhyen matkan laser-etäisyysmittarilla, Perthen Perthometer MP4 neulamittarilla sekä visuaalisesti. Lisäksi mitattiin teollisia viiluja. Mittausten perusteella koivutukin haudontalämpötila ei vaikuta sorvatun koivuviilun pinnankarheuteen. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että kiinnostusta ja tarvetta viilun topografian mittaamisen kehittämiseen on ja siksi jatkokeskustelu aihepiiristä on toivottavaa