Pelsossa suon hedelmät, suokysymyksen uudelleen tarkastelua

Diplomityön tarkoitus on tuoda esille joitakin uusia mahdollisuuksia soiden hyötykäytössä. Suomi on maailman soisimpia maita. Noin kolmannes eli 10 000 000 hehtaaria on soita. Tästä alasta noin 60 % on ojitettu pelkästään puun tuotantoa varten ja noin 10 % on kuivattu muuhun käyttöön kuten pelloiksi ja asuinmaaksi loput 30 % ovat vielä luonnontilaisia. Suot ovat monipuolisia kasvuympäristöjä. Soilla voitaisiin tuottaa paljon muitakin kasveja kuin vain puuta. Työn tutkimusalue sijaitsee Pelson kylän ympäristössä Oulun läänissä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella. Alue on osa Suomen suorikkainta seutua Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien rajalla. Yli 60 % pinta-alasta on suota. Tässä työssä alueen nimistöä on pelkistetty. Koko suunnittelualueen ympäristöstä puhuttaessa käytetään yleisnimiä Pelso tai Rokua. Alueen osista käytetään nimiä Rokuanharju, kaarrot ja Pelsonsuo. Pelsonsuo on laaja aapasuo, joka levittäytyy Rokuanharjun lounais- ja länsipuolelle. Pelsonsuo on eräs maamme suurimmista soista. Sen pinta-ala on noin 15 000 hehtaaria. Nykyään luonnontuotteiden kysyntä kasvanut ja niiden arvo on noussut entisestään. Maailmalla luonnonmarjojen ja sienien viljely on kannattavaa liiketoimintaa. Muurain- ja karpalosuolla eli rämeellä tai nevalla marjojen arvo voi olla monikertaisesti ojituksella saatavan puunkasvatuksen arvo. Kainuussa kiinnostus erikoismarjojen viljelyyn on kasvamassa (Pirinen 2007). Siellä vapautuu jatkuvasti peltopinta-alaa, jolle etsitään uusia käyttömuotoja. Siellä on myös suuri määrä metsäojituksilla ja turvetuotannolla tuhottuja soita, joiden käyttöönotto erilaisten suomarjojen kuten suomuuraimen ja karpalon viljelyyn olisi puun ja turpeen tuotannon jälkeen mahdollista. Kaartojen luonto tarjoaisi mahdollisuudet paljon monipuolisempaan maankäyttöön kuin vain kuitupuuntuotantoon. Kaartojen alueella täyttyy lisäksi monia suotuisan kasvupaikan piirteitä. Ympäröivien maankäyttömuotojen takia kaarroilta pulppuavaa pohjavettä ei tarvita muualla kuin säännöstellysti. Kaartojen yläpuolella on tärkeä pohjaveden imeytysalue, jolta vedet virtaavat nyt liian nopeasti pois. Kaartojen alapuolella taas on turvetuotantoa, joka vaatii äärimmäistä kuivuutta. Paikalliset luonnonominaispiirteet olisi mahdollista valjastaa hyötykäyttöön luonnontasapainoa tukevalla tavalla. Kaartojen nykyiset vain kuivattavat metsänojitukset voitaisiin uudistaa padoin ja sulkuportein säädeltäväksi vesisysteemiksi. Säädeltävän vesisysteemin ansiosta alueen soita voitaisiin hyödyntää monenlaiseen tarkoitukseen ja samalla palautettaisiin paikan alkuperäisenkaltainen hydrologia. Parhaimmillaan kaartojen vesimaisema tarjoaisi aluksi monipuolisen tutkimusympäristön monille tieteen aloille ja viihtyisän virkistys- ja matkailuympäristön. Muutaman sukupolven aikana Pohjois-Suomeen voisi kehittyä suokulttuurimaisemaa. Erilaiset rakenteet ja maankäyttömuodot, joita työssä on luonnosteltu vaativat toteutuakseen tarkempaa lisätutkimusta ja koerakentamista. Lisäksi tarvittaisiin asennemuokkausta sekä maailmantalouden ja politiikan muutoksia. Sitä ennen ne ovat vain teoreettisia mahdollisuuksia