Heinolan kansallisen kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelma

Tämä diplomityö käsittää Heinolan kaupungille tehdyn kansallisen kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaehdotuksen, sekä täydentää ja kommentoi sitä. Työ koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa tunnistetaan Heinolan kansallisen kaupunkipuiston vahvuudet ja arvokkaat kohteet. Toinen osa on varsinainen hoito- ja käyttösuunnitelma. Diplomityön kolmas osa pohtii hoito- ja käyttösuunnitelman mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä diplomityöprosessia. Maankäyttö- ja rakennuslain 9.luvun 705:ssä säädetään kansallisia kaupunkipuistoja koskevista määräyksistä ja puiston hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Kunta laatii sen yhdessä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa, ja se hyväksytään ympäristöministeriössä. Hoito- ja käyttösuunnitelma on luonteeltaan laaja-alainen suunnitelma ja toimenpideohjelma. Suunnitelmalla ei ole laissa määrättyä muotoa, vaan se voidaan melko vapaasti muokata vastaamaan mahdollisimman hyvin kaupungin tarpeita. Heinolan kansallinen kaupunkipuisto on tässä suunnitelmassa jaettu kuuteen osa-alueeseen, jotka toimintojensa ja luonteensa myötä eroavat toisistaan Osa-alueita luonnehtivat kaupungin keskusta, kylämiljöö, harju, salomaa tai vesistöt. Kullakin osa-alueella tehtävät toimenpiteet vahvistavat sen arvoja ja luonnetta. Suunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet on esitetty taulukkomuodossa ja mahdollisimman tiiviisti. Heinolan vihanta ja kaunis keskusta-alue Jyrängönvirran rannalla on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas. Hoito- ja käyttösuunnitelman avulla turvataan Heinolan kansallisessa kaupunkipuistossa olevat kulttuurihistoriallisesti merkittävät ympäristöt sekä monimuotoiset luonnonympäristöt. Kaupunkipuiston alueella kehitetään kevyen liikenteen reitistöjä ja lähiluonnon opetuskohteita sekä parannetaan opastusta ja rakenteita. Kansallisen kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelman tekoprosessi on laaja ja sen myötä kaupunki sitoutuu vahvasti tehtäviin toimenpiteisiin. Siksi se jää melko yleispiirteiseksi suunnitelmaksi, joka on vaikea päivittää. Vaarana on, että suunnittelu jää kertasuoritukseksi, joka tehdään vain lain kirjaimen täyttämiseksi. Jos suunnitelmalle olisi säädetty vanhenemisaika, olisi se säännöllisin väliajoin arvioitava uudelleen. Hyvin toimiva hoito- ja käyttösuunnitelma olisi kaksisuuntainen: se vaikuttaisi kaupungin eri hallintokuntien toimintaan, mutta myös vastaisi näiden muuttuviin tarpeisiin tulevaisuudessakin