Jauhautuvuuden määritys panosjauhatuskokeilla

Jauhatus on prosessiteollisuuden ehkä tärkein ja eniten energiaa kuluttava prosessivaihe. Sen vuoksi, hankkeen taloudellisen onnistumisen kannalta on tärkeää, että myllyjen tehonkäyttö on mahdollisimman optimaalinen. Myllyjen mitoitus perustuu hienonnettavan materiaalin jauhautuvuuden määrittämiseen. Useimmiten tämä tapahtuu maärittämällä laboratoriossa materiaalin work indeksi. Tämän työn tarkoituksena oli vertailla Bondin ja Merganmenetelmillä eri malmeille määritettyjä Wi arvoja keskenään. Työn yhteydessä rakennettiin Merganmyllyyn momentinmittauslaitteisto, jolla oli mahdollista määrittää jauhatuksen vaatima teho. Työn teoriaosassa tarkasteltiin myllyn tehonottoon vaikuttavia tekijöitä sekä eri tapoja määrittää materiaalin jauhautuvuus. Lisäksi tarkasteltiin käytössä olevia myllyjen mitoitusmenetelmiä. Työn kokeellisessa osassa määritettiin kahden suomalaisen malmin jauhautuvuus sekä Bondin että Merganmenetelmällä. Varsinainen koemateriaali valmistettiin asianomaisten laitosten tankomyllyjen syötteestä. Laitosten kuulamyllyjen syötteen jauhautuvuus määritettiin Merganmenetelmällä. Kuulamyllyjen tehonoton ja syötteen ja tuotteen raekokotietojen perusteella laskettiin näiden operatiiviset work indeksit. Kummallekin malmille Bondin menetelmä antoi suuremman work indeksin arvon kuin Merganmenetelmä. Myllyjen syötteel!e saatiin varsinaista malmia korkeammat Wi- arvot Merganmenetelmällä. Kalsiitille määritetyt Wi-arvot vastasivat hyvin tehdasjauhatukselle laskettuja operatiivisia Wi arvoja. Merganjauhatuksissa myllyn tehonotto alentui jauhatusajan pidentyessä ja tuotteen hienontuessa, samalla Wi arvot kasvoivat