Aktiivisten yritysostajien yritysosto- ja divestointiohjelmien menestys

This study continues the stream of acquisition program research carried out at Helsinki University of Technology. The aim is to discover acquisition program level determinants of the performance of serial acquirers. This study focused on acquisition rhythm, pace, prior experience, diversification, divestment, acquirer to target similarity and acquirer industry as explanatory factors for the performance of multiple acquirers. The study used a data set of 611 active U.S-based acquirers which had acquired four or more companies during the 1990s and represented seven high-technology sectors. Data for the study was gathered using the Securities Data Corporation's Mergers and Acquisitions database, Center for Research in Securities Pricing CRSP database, and the Compustat database. The analyses were carried out using regression models using both panel and longitudinal data. In the panel regression analyses, each company-year pair was treated as a separate observation, whereas the longitudinal models covered the entire period. The panel regression models had stock market performance and company survival as the main dependent variables of interest. Seven hypotheses were tested. A fast acquisition pace and an irregular rhythm were found to contribute negatively to performance. The moderating effect of rhythm on divestments and acquirer to target similarity was not found to be significant. The relationship between performance, rhythm and diversification received mixed support. Different industries were shown to be different in terms of acquisition program performance. Also the pace of large acquisitions contributed negatively to performance, but a similar effect could not be found for rhythm. A division of the sample into two groups ("Ad hoc" and "Strategic"), based on above or below average standard deviation in the acquisition rate, revealed significant differences between the two groups. Strategic acquirers were found to outperform the ad hoc group by four to one in market performance, and to be less likely to go bankrupt.Tämä diplomityö on osa Teknillisessä korkeakoulussa tehtävää yritysosto-ohjelmatutkimusta. Tutkimusohjelman tavoitteena on selvittää yritysosto-ohjelmatason muuttujien vaikutusta menestykseen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin ostojen määrän, niiden ajallisen jakautumisen, aiemman yritysostokokemuksen, yrityksen toimialojen laajentumisen, divestointien, ostetun ja ostajan samankaltaisuuden ja ostajan toimialan vaikutukseen yritysostoja suorittavan yrityksen menestykseen. Empiirisenä aineistona on 611 Yhdysvalloissa toimivaa yritystä, jotka ostivat vähintään neljä muuta yritystä yhdeksänkymmentäluvun aikana ja joiden toimiala kuuluu valitun seitsemän korkean teknologian toimialan joukkoon. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin kolmesta tietokannasta: Securities Data Corporationin Mergers and Acquisitions -tietokanta, Center for Research in Securities Pricingin CRSP -tietokanta ja Compustat-tietokanta. Aineistoa analysoitiin regressiomalleilla, joissa hyödynnettiin sekä pitkittäismuotoista että paneelityyppistä dataa. Paneelimuodossa yrityksiä tutkittiin kunakin vuotena erikseen, kun taas pitkittäisanalyysissä tarkasteluajanjaksona toimi koko yhdeksänkymmentäluku. Pitkittäismuotoista analyysiä on käytetty aiemmissa yritysosto-ohjelmien tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin paneelimuotoisen datan analysointiin. Regressiomallien riippuvana muuttujana käytettiin yrityksen markkina-arvon kehitystä ja yrityksen selviytymistä konkurssilta. Tutkimuksessa selvitettiin seitsemän hypoteesin paikkansapitävyyttä. Ostojen suuren määrän ja epätasaisen jakautumisen todettiin heikentävän yrityksen menestystä. Ostorytmin moderoivasta vaikutuksesta divestointien ja kohteiden samankaltaisuuden vaikutuksesta menestykseen ei saatu näyttöä. Menestyksen, ostorytmin ja uusille toimialoille laajentumisen välisestä yhteydestä löytyi joitain, mutta ei aukottomia todisteita. Eri toimialoilla yritysosto-ohjelmien vaikutus menestykseen poikkeaa toisistaan. Isojen ostokohteiden kohdalla ostojen suuri määrä vaikuttaa negatiivisesti, mutta epätasaisen jakauman merkityksestä ei löydetty näyttöä. Aineisto jaettiin yritysostorytmin perusteella kahteen samankokoiseen ryhmään, strategisiin ja satunnaisiin ostajiin. Ryhmien vertailu osoitti, että strategiset ostajat menestyvät neljä kertaa paremmin markkina-arvonkehityksellä mitattuna, ja niillä on pienempi todennäköisyys ajautua konkurssiin