Kyminlinnan historia, nykytila ja tulevaisuuden käyttömahdollisuudet

Tutkimustyöni kohteena on Kyminlinnan noin 200 vuotta vanha linnoitus, joka jäi keväällä 2005 tyhjilleen Puolustusvoimien poistuttua alueelta. Työni taustalla on vuonna 2004 Arkkitehtitoimisto Okulus Oy:ssä tehty rakennushistoriaselvitys, jonka laatimiseen osallistuessani tutustuin linnoituksen vanhimpaan rakennuskantaan perusteellisesti. Uutta käyttöä vailla oleva linnoitus innoitti minut tämän jälkeen pohtimaan tarkemmin mitkä tekijät vaikuttavat Kyminlinnan maisemakokonaisuuden historialliseen arvoon, ja miten näitä tekijöitä voidaan korostaa uutta käyttöä suunniteltaessa. Niin itää kuin länttäkin vuosisatojen ajan kiinnostanut linnoitusalue on säilyttänyt historiallisen kerrostuneisuutensa tähän päivään saakka. Kyminlinnan lähes yhtäjaksoinen sotilaallinen käyttö ylläpiti alueen yhtenäisyyttä, ja entinen rajalinnoitus onkin säilynyt venäläisten Suomeen rakentamista linnoituksista parhaiten. Tämä rakennushistoriallinen monumentti rakennettiin Suuren rantatien varrelle kahdessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa, vuosina 1791-1792, rakennettu pieni tähtilinnoitus liittyi Kaakkois-Suomen laajempiin linnoitustöihin. Tämä niin kutsuttu Suvorovin linnake puurakennuksineen purettiin kuitenkin jo 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, kun suurempi, omana aikanaan moderni linnoitus, rakennettiin vuosina 1803-1816. Tästä rakentamisvaiheesta on nykyisin jäljellä hyvin säilyneet linnoituslaitteet jykevine muureineen sekä viisi tyyppipiirustuksiin perustunutta tiilirakennusta, joihin tehtiin niin venäläisen varuskunnan kuin Suomen puolustushallinnonkin aikana useita muutostöitä. Uusia rakennuksia pystytettiin, kun alueen sotilaallisessa toiminnassa koettiin muutoksia. Myöhemmistä rakennusvaiheista on nykyisin jäljellä venäläisen varuskunnan aikaiset talli- ja talousvajarakennukset sekä Suomen puolustushallinnon rakennuttamat apurakennukset. Diplomityössä on koottu yhteen ja analysoitu Kyminlinnan linnoituksen kannalta keskeinen aineisto. Linnoituksen kehitystä on verrattu 1500-1800-lukujen eurooppalaiseen linnoitushistoriaan sekä Ruotsin ja Venäjän väliseen rajankäyntiin liittyvään linnoitusrakentamiseen. Diplomityössä esitetään tutkimuksen lisäksi historia- ja maisema-analyyseihin perustuva ehdotus alueen tulevasta, sotilastoiminnasta poikkeavasta käytöstä. Luonnosmaisen alueenkäyttösuunnitelman tarkoituksena on tuoda alueelle vireää toimintaa. Suunnitelma painottuu kulttuurin ja historian esille tuomiseen muun muassa linnoituksen matkailullisia edellytyksiä parantamalla. Alue otetaan suunnitelmassa käyttöön vaiheittain, jotta aikaisemmin yleisöltä suljettu linnoitus herättäisi mielenkiintoa alusta lähtien kunnostustöiden jatkuessa mahdollisesti vuosikymmeniä. Suunnitelmassa korostetaan linnoituksen ajallista kerrostuneisuutta tuomalla linnoitusrakenteet ja arkeologiset kohteet esiin puustoa raivaamalla. Samalla jatkuvalle maiseman hoidolle pyritään luomaan edellytykset linnoitusniemen alkuperäisen kasvillisuuden elinolosuhteita parantamalla. Olemassa oleviin rakennuksiin esitetään ympärivuotista käyttöä sijoittamalla niihin monikäyttöisiä opetustiloja, majoitustiloja sekä kokous- ja näyttelytiloja. Jotta linnoituksen rakennuskantaa ja maisemaa täydennettäisiin niin, että ajallinen kerrostuneisuus ja merkittävimmät luontoarvot säilyisivät, on alueelle suunniteltu pienimittakaavaista täydennysrakentamista. Uudisrakentaminen on sijoitettu linnoitusalueelle siten, että se mukailee vuodelta 1805 peräisin olevaa linnoituskaupunkikaavaa kuitenkin niin, että muinaismuistolain ja merkittävimpien luontoarvojen vaikutukset on otettu huomioon. Diplomityössä Kyminlinnan aluetta tarkastellaan kokonaisuutena, ja työ voikin toimia keskustelujen pohjana linnoituksen tulevaa käyttöä pohdittaessa