Langattoman verkkoyhteyden havaitseminen

Langattomat verkkoyhteysteknologiat mahdollistavat internetyhteyden matkaviestimille, kuten kannettaville tietokoneille, matkapuhelimille, taskutietokoneille ja muille laitteille, joissa on langaton verkkosovitin. Matkaviestimet eroavat perinteisistä internetpäätelaitteista, koska niiden käyttäjä voi liikkua kommunikoidessaan Internetin välityksellä. Matkaviestimen liikkuessa kuuluvuusalueiden välillä, sille voi tulla tarve vaihtaa topologista sijaintitietoaan internetissä. Kommunikaation mahdollistamiseksi ympäristöissä, joissa liikkuva päätelaite voi vaihtaa yhteysverkkoa kesken kommunikaation, liikkuvan päätelaitteen on käytettävä mobiliteettiprotokollaa. Prosessia, jossa liikkuva päätelaite vaihtaa topologista sijaintiaan Internetissä, kutsutaan verkonvaihdoksi. Verkonvaihdon aikana liikkuvan päätelaitteen internetyhteydet kokevat katkoksen. Katkoksen pituus muodostuu viimeisen vastaanotetun datapaketin ennen verkonvaihtoa ja verkonvaihdon jälkeen ensimmäisen vastaanotetun datapaketin välisten aikojen erotuksesta. Tätä aikaa kutsutaan myös verkonvaihtoajaksi. Verkonvaihtoaika muodostuu kolmesta itsenäisestä komponentista, jotka ovat linkkikerroksen yhteyden uudelleen muodostamiseen kuluva aika, IPv6 informaation uudelleen konfiguroimiseen menevä aika ja aika jonka mobiliteettiprotokolla käyttää signalointiin. Tässä diplomityössä tutkitaan mahdollisia ratkaisuja verkonvaihtoajan toisen komponentin - IPv6 informaation uudelleen konfiguroimiseen menevä aika - pienentämiseksi. Tämä tutkimus on tehty kirjallisuustutkimuksena Internet Engineering Task Force:lle (IETF) tehdyistä dokumenteista, jotka käsittelevät tätä ongelma-alaa. IETF on asettanut Detecting Network Attachment (DNA) työryhmän tutkimaan ratkaisuja ongelmiin, joita on havaittu langattoman verkkoyhteyden havaitsemisessa OSI-mallin verkkokerroksessa. Kirjallisuustutkimuksen lisäksi ratkaisut, jotka IETF:N DNA-työryhmä on suunnitellut, on implementoitu Network Simulator 2 (NS2) simulaattoriin. NS2 on vapaasti tarjolla oleva verkko- ja liikennesimulaattori. DNA-työryhmän ratkaisut on simuloitu NS2-simulaattoria käyttäen ja simulaatiotulokset on analysoitu ja verrattu mekanismeihin, jotka eivät ole optimoitu langattoman verkkoyhteyden havaitsemiseen. Diplomityön simulaatiotulokset osoittavat, että IETF DNA työryhmässä esitetyn optimoidun ratkaisun olevan paras kaikissa simulaationskenaarioissa. Tällä optimoidulla ratkaisulla saavutetaan kaikissa simulaatioskenaarioissa pienimmät verkonvaihtoajat