Nostokoneiston luokittelu ja komponenttien valinta EN-standardien mukaan

Työn tarkoituksena oli muuntaa standardinostovaunun nostokoneiston FEM-standardin mukainen luokittelu uuden EN-standardin mukaiseksi luokitteluksi. Muutoksen yhteydessä tarkasteltiin kriittisten komponenttien käyttöolosuhteista riippuvia elinikiä. Työssä perehdyttiin aluksi nykyiseen käyttötunteihin perustuvaan luokitteluun ja sarjoitukseen. Sen todettiin antavan tietyissä käyttöolosuhteissa virheellisen kuvan nostovaunun komponenttien kestosta. Uuden standardin mukainen koneistojen luokittelu perustuu nosturin käyttöä kuvaaviin parametreihin: työjaksoihin, keskimääräisiin liikematkoihin ja kuormasuhteeseen. Niiden avulla laskettiin yksittäisten komponenttien elinikiä, sillä käyttöä kuvaavat parametrit muodostavat yhteyden komponenttien kuormituksiin. Esimerkkitapauksessa pitkillä keskimääräisillä nostomatkoilla työjaksojen määrää rajoitti nostovaihde. Lyhyillä, varsinkin lähellä nostokorkeuden maksimia tehdyillä nostoilla rajoittavin komponentti oli köysitela. Koukun optimoinnilla pystyttiin selvästi nostamaan sille sallittavien työjaksojen määrää. Uuden köysistandardin mukaisen laskennan avulla nykyisten köysien keston arvioitiin olevan hyvä eri käyttöolosuhteissa. Köyden elinikä pieneni kuitenkin työskenneltäessä suurilla nostokorkeuksilla ja köysivälityksen sekä keskimääräisen nostokorkeuden kasvaessa. Komponenttien rajoitukset ja standardivaunun sovelluskohteiden vaatimukset huomioiden tehtiin EN-standardin mukainen luokittelu ja muodostettiin uusi nostokoneiston sarjoitus. Uusi luokittelu ohjaa valmistajan huomioimaan nostokoneiston sarjoituksessa eri komponenttien muuttuvissa käyttöolosuhteissa asettamat rajoitukset. Tämä lisää turvallisuutta, koska nostovaunu voidaan valita kuhunkin sovellukseen nykyistä tarkemmin käyttöolosuhteiden mukaan