Vanhojen pienvesivoimalaitosten uudelleenkäyttö teknistaloudelliselta ja ympäristöimagolliselta kannalta

Tämän diplomityön teoriaosan alkuosa käsittelee yleisesti energiantuotantoa ja -kulutusta sekä näiden vaikutusta ympäristöön että näiden tulevaisuutta. Yleisesti vesivoimaa ja erityisesti pienvesivoimaa käsitellään seuraavaksi. Seuraavana työssä paneudutaan pienvesivoiman ympäristövaikutuksiin, suhtautumista pienvesivoimaan ja sen ympäristöimagoa. Teoriaosan lopussa tarkastellaan pienvesivoiman tekniikkaa, kehittämistä ja kannattavuutta. Tekniikan osalta läpi käydään pienvesivoimalaitoksen rakenne. Pienvesivoiman kehittämisessä paneudutaan pienvesivoiman kapasiteettiin, mahdolliseen tehonnostoon sekä pienvesivoimatekniikan toimintamahdollisuuteen vientituotteena. Soveltavassa osassa tarkastellaan kahta erilaista pienvesivoima projektia, joista ensimmäinen on toteutettu vanhan pienvesivoimalaitoksen kunnostusprojekti ja jälkimmäinen on vanhan pienvesivoimalaitoksen uudelleen käyttöönoton kannattavuuden tarkastelu. Toteutettu pienvesivoimahanke on Helsingissä sijaitseva Vanhankaupungin koskessa oleva museovesivoimalaitos, joka on toteutettu entisöimällä käyttämättömänä ollut 220 kW:n voimalaitos. Helsingin Energian ympäristöimago sekä ympäristöystävällisen energiantuotannon lisääminen olivat projektin toteutumisen kannalta avainasemassa. Kymijoen Klåsarössä sijaitsee vuonna 1908 rakennettu käytöstä poistettu vesivoimalaitos sekä vuonna 1983 rakennettu uusi pienvesivoimalaitos, jossa on kaksi kaplan- putkiturbiinia. Runsaan veden aikana vanhan laitoksen kahta vesikanavaa, joissa ei ole turbiineja, käytetään liian veden ohijuoksutukseen. Tarkoituksena on selvittää onko taloudellisesti kannattavaa käyttää ohijuoksutusvettä sähköntuotantoon ja tulisiko mahdollinen ohijuoksutuksen hyötykäyttö suorittaa saneeraamalla vanha koneisto vai asentamalla vanhan tilalle täysin uusi koneisto