Viilun lajittelumenetelmän vaikutus vanerituotteiden lujuuteen

Viiluista liimaamalla saadaan valmistettua lujuusominaisuuksiltaan tietyn tyyppisiä puulevyjä. Levyjen rakennetta muuttamalla saadaan levylle haluttuja ominaisuuksia. Levyihin liimattavia viiluja lajitellaan, jotta levyihin saadaan tiettyjä visuaalisia ja lujuusominaisuuksia. Asiakaskohtaisten tuotteiden valmistukseen vaaditaan tarkkaa viilujen lajittelua. Rakenteellisten puulevyjen valmistamiseksi viilujen täytyy täyttää tietyt vaatimukset, jotta niistä liimattu tuote kestää sille lasketun kuormituksen. Viiluja lajitellaan lujuusominaisuuksien perusteella, jotta tuotteen karakteristinen lujuus nousisi ja lujuusominaisuuksien hajonta pienenisi. Tässä työssä vertailtiin kahta viilun lujuuslajittelumenetelmää. Tutkimuksissa käytettiin sekä 3 mm paksua kuusiviilua että 1,5 mm paksua koivuviilua, joista liimattiin kertopuuta ja vaneria. Viilusta mitattuja ominaisuuksia verrattiin puulevyistä mitattuihin taivutuslujuuksiin ja taivutuskimmokertoimiin. Tulosten mukaan kertopuun taivutuslujuus ja taivutuskimmokerroin korreloivat molempien käytettyjen lajitteluparametrien kanssa. Kertopuun lujuusominaisuudet korreloivat molempien viiluista mitattujen lajitteluparametrien kanssa. Vanerin lujuusominaisuudet olivat myös voimakkaasti verrannollisia lajittelumenetelmän kanssa. Koivuviilun lajittelun avulla saatiin ladottua levyjä, joilla oli hyvin erilaiset lujuusominaisuudet. Viilun ominaisuuksien perusteella voidaan siis ennustaa levyn lujuusominaisuuksia. Tarkempi lajittelumenetelmä parantaa ennustettavuutta ja vähentää lujuuden hajontaa