Virtuaaliäänilähteiden värittyminen

Kaiuttimilla voidaan tehdä sopivilla signaaleilla amplitudipanorointi, joka muodostaa virtuaalisia äänenlähteitä tai kuultavia virtuaalisia objekteja. Koska amplitudipanorointi on hyvin yleistä, virtuaalisten äänilähteiden luonnetta tulee tutkia. Yksi ilmeinen luonteenpiirre on äänen värittyminen. Äänen värittyminen määritellään tässä virtuaalisen äänenlähteen poikkeamana oikean äänenlähteen äänenväristä. Poikkeama johtuu pääosin korvien aiheuttamasta kampasuodin-vaikutuksesta. Stereofonisessa asetelmassa vaikutus johtuu äänen eri saapumisajoista eri kaiuttimista. Vaikka panoroitu ääni virtuaalilähteestä on periaatteessa huomattavan värittynyt, sitä ei havaita niin voimakkaasti värittyneenä. Ilmiötä selittämään on keksitty monia teorioita. Jotkut selittävät ilmiön korvissa tapahtuvana käänteissuodatuksena, mutta useimmat perustuvat sentraaliseen spektriin, joka tasoittaa kummankin korvan erillisiä äänen spektrejä. Yksinkertainen lähestymistapa on olettaa, että korvien havaitsemat äänispektrit summataan äänenvoimakkuuden yhteisspektriksi. Todisteita on myös tuntemattomasta äänenväriin vaikuttavasta binauraalisesta mekanismista. Äänen värittyminen on tyypillistä panoroidun äänen kuuntelussa ja siksi sen mallintamista voidaan pitää tärkeänä. Värittymistä on ennen tutkittu summaspektrin avulla. Viimeisimmät tutkimukset ovat yrittäneet päästä samaan käyttämällä äänenvoimakkuuteen perustuvaa binauraalista kuulomallia. Malli ennustaa värittymisen kohtuullisen hyvin, käyttämällä yksinkertaista äänenvoimakkuusspektrien binauraalista summausta. Tässä diplomityössä tehdään yhteenveto merkittävimmistä tutkimuksista koskien äänen värittymisestä ja käsitellään kuuntelukokeita, joita on tehty Akustiikan laboratoriossa panoroidun äänen virtuaalilähteiden mallittamiseksi niin kaiuttomassa huoneessa kuin kaiuntaisissa olosuhteissa