Sosiaalinen kestävyys liikenteen ohjelmatason vaikutusarvioinnissa

Tässä diplomityössä tutkitaan sosiaalista kestävyyttä sekä kehitetään liikenteen ohjelmatason suunnitelmien sosiaalisen kestävyyden arviointia. Sosiaalinen kestävyys on uusi teema suomalaisessa liikennepoliittisessa keskustelussa. Se on myös yksi tarkastelunäkökulma kestävään kehitykseen, jonka muita ulottuvuuksia ovat ekologia ja talous. Sosiaalisessa kestävyydessä tarkastelun kohteena ovat ihmisten hyvinvointi ja hyvinvoinnin edellytykset. Erityisesti tarkastellaan hyvinvoinnin edellytysten väestöryhmittäistä ja sukupolvien välistä jakautumista. Liikenteen sosiaalisessa kestävyydessä tarkastellaan liikenteen hyötyjä ja haittoja sekä niiden jakautumista. Liikenteen hyödyissä on pitkälti kyse liikkumismahdollisuuksista ja niiden jakautumisesta. Liikenteen haitoissa puolestaan tarkastellaan elinympäristön laatua, terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Myös mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöä koskevaan suunnitteluun liittyy liikenteen sosiaalisen kestävyyden arviointiin. Työssä muodostettu arviointikehikko määrittää sosiaalisen kestävyyden arvioinnin vaiheet sekä kunkin vaiheen keskeisen sisällön. Samalla kehikko selkeyttää ja jäsentää arviointiprosessia mahdollistaen arviointien yhdenmukaistamisen. Sosiaalisen kestävyyden ohjelmatasoisen arvioinnin päävaiheet ovat: (1) ohjelman kuvaus, (2) lähtötietojen kokoaminen ja arvioinnin rajaus, (3) vaikutusten tunnistaminen ja kuvaaminen, (4) vaikutusten kohdentumisen arviointi sekä (5) yhteenveto vaikutuksista ja tavoitteiden toteutumisen arviointi. Tapaustutkimusten perusteella voidaan todeta kehikon toimivan myös käytännön arvioinneissa. Liikenteen sosiaalisen kestävyyden arvioiminen ohjelmatasolla on aineistollisten, menetelmällisten ja tieto-taidollisten vaatimustensa sekä ajallisen ulottuvuuden takia haastava prosessi. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin erityispiirre on näkemyserojen avoin käsittely suunnittelussa, mikä edellyttää arvioinnin tekijöiltä koulutus-, ammatti- ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Myös suunnittelun lähtötietoja eli tietämystä erilaisten ja eri alueilla asuvien ihmisten liikkumisolosuhteista, -tarpeista ja -mahdollisuuksista tulisi kehittää. Erityisesti tulisi panostaa tulevien sukupolvien näkökulman esille tuontiin, mikä tällä hetkellä puuttuu lähes kokonaan tai se tehdään pääosin lähtien nykyisten ihmisten tarpeista. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, miten ja keiden tarpeiden pohjalta me toimiamme perustelemme ja kuinka kattavasti ja avoimin mielin niiden vaikutuksia arvioimme