Mekaniikkasuunnittelun kehittäminen sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa

Diplomityö on tehty TKK:n koneensuunnittelulaboratoriossa. Työn haastattelututkimuksen aineisto on peräisin TKK:n ja TEKES:in yhteisprojektista, jossa kartoitettiin mekaniikkasuunnittelun tilaa SE-teollisuudessa. Työssä tarkastellaan mekaniikkasuunnittelua SE-teollisuudessa. Tarkastelu on hyvin poikkileikkaava. Työssä sivutaan toimialanäkymiä, mekaniikkasuunnitteluun liittyviä aihekokonaisuuksia, kuten EMC- tai ympäristöystävällinen suunnittelu. Työ pyrkii hahmottelemaan mekaniikkasuunnittelun kokonaiskenttää mahdollisuuksineen, haasteineen ja ongelmineen. Tavoitteena tutkimuksessa on selvittää SE-yritysten kilpailutekijöitä, mekaniikkaosien ja -suunnittelun ongelma-alueita ja aiheeseen liittyvän tutkimuksen ja koulutuksen tilaa. Työstä on rajattu pois lämpöteknillinen suunnittelu, jota kyllä sivutaan hieman elektroniikkakomponenttien tasolla piirikorttisuunnittelussa. Työ jakaantuu selvästi kahteen osaan, kirjallisuustutkimukseen ja haastatteluosioon. Kirjallisuuteen perehtymällä selvitetään mekaniikkasuunnitteluun liittyviä mahdollisuuksia, haasteita ja ongelmia. Kerätyistä tiedoista luodaan ja kootaan väittämiä, joita pyritään todentamaan haastattelututkimuksen avulla. Tuloksista voidaan todeta, mekaniikkaosien yleisimpiä ongelmia olivat mm. muutosten ja varianttien hallinta, huono laatu ja heikko kokoonpantavuus. Mekaniikkasuunnittelun neljä yleisintä ongelmakokonaisuutta ovat 1) tietokoneavusteinen suunnittelu ympäristö ja tietotekniset yhteydet, 2) SEM -valmistustekniikka ja materiaalit, 3) tuotteen luotettavuus ja käytettävyys mukaan lukien lämpöteknillinen suunnittelu ja EMC, 4) ennakoiva suunnittelu (DFX). SEM-tutkimus- ja kehitystoiminta Suomessa on hajanaista. Niin yritys kuin julkisella puolella CAX-aiheiset projektit olivat yleisimpiä. Mekaniikkakoulutuksen sisällössä suurimmat puutteet löytyvät materiaali ja SEM-valmistustekniikoista