Rakenteissa ja materiaaleissa kasvavien homesienten määritysmenetelmien kartoitus painottuen ergosterolimääritykseen

Työn tarkoituksena oli kartoittaa homekasvua mittaavia menetelmiä, joita voitaisiin hyödyntää vaurioituneiden rakennusmateriaalinäytteiden käytännön rutiinimäärityksissä. Tutkittavina menetelminä olivat ergosteroli- ja FDA -määritys, visuaalinen tarkastelu, mikroskooppianalyysit sekä mikrobiologinen määritys. Kokeellisessa osassa kasvatettiin tavallisimpia ongelmia aiheuttavia testihomeita sekä mallasagar- että puualustoilla. Homehtumisen etenemistä seurattiin edellä mainituilla analyysimenetelmillä. Työn kirjallisuusosassa käsitellään puuta homekasvun alusmateriaalina sekä erilaisia rakennusmateriaaleissa kasvavia sieniä ja niiden kasvuedellytyksiä. Lisäksi perehdytään erilaisiin käytössä oleviin sienten määritysmenetelmiin, pääpainon kohdistuessa ergosterolimääritykseen. Lisäksi otetaan esille korkeapainenestekromatografin käyttö ergosterolimäärityksen apuna. Homeiden kasvatuksella mallasagaralustoilla ja niille suoritettavilla analyyseillä pyrittiin tutkimusmenetelmien toimivuuden arviointiin ennen puukasvatuksen aloittamista. Homeet kasvoivat mäntykoekappaleilla eri kasvatusolosuhteissa mikroskooppisista rihmoista silmin havaittaviksi rihmastoiksi. FDA -menetelmä saatiin tutkimuksen olosuhteissa onnistumaan vain mallasagarkasvatuksen homenäytteille. Menetelmän onnistuminen edellytti korkeaa aktiivisen sienibiomassan määrää. Ergosterolipitoisuus vaihteli eri kasvatusolosuhteissa 13 viikon kasvatuksen ajan noin välillä 0-11 µg/g puun kuivapainoa kohti tai välillä 0-4 1µg/mm[2] puun pinta-alaa kohti. Ergosterolitasoon havaittiin vaikuttavan voimakkaasti sienen fysiologinen tila ja kasvatusolosuhteet. Tutkimuksessa seurattiin myös ergosterolipitoisuuden ja vastaavan homehtumistason välistä riippuvuutta. Hyvää lineaarista riippuvuutta näiden kahden menetelmän kesken oli vaikea löytää, koska niillä ei mitata täysin samoja tekijöitä kasvussa. Lisäksi homeindeksi on likimääräisemmin mitattavissa oleva suure kuin ergosterolipitoisuus. Tutkimuksessa havaittiin ergosterolimääritys hyväksi ja tarkaksi aktiivisen sienibiomassan kuvausmenetelmäksi jo hyvin vähäisen sienikontaminaation ollessa kyseessä. Kun sienimassan tarkkaa määrää ei ole välttämätöntä selvittää, ovat visuaalinen tarkastelu ja mikroskopointi hvviä ia luotettavia menetelmiä