Mikrobikasvu nanosuodatetussa talousvedessä

Vesilaitokselta jakeluverkostoon syötetyn talousveden laatu muuttuu putkistossa. Tyypillinen muutos mikrobiologisessa vedenlaadussa on nk. jälkikasvu eli juomaveden käsittelyprosessin läpäisseiden mikrobien lisääntyminen verkostossa. Normaalisti vesilaitokset kontrolloivat jälkikasvua lisäämällä veteen eri klooriyhdisteitä mikrobien tuhoksi. Kloorauksessa on kuitenkin havaittu haittapuolia, joista päällimmäisin on mahdollinen epätoivottavien desinfioinnin sivutuotteiden syntyminen. Mikrobit pystyvät kasvamaan erittäin matalilla kasvuravinteiden pitoisuuksilla. Tässä työssä tutkittiin, onko nanosuodatuksella tuotetussa talousvedessä riittävän alhaiset ravinnepitoisuudet hillitsemään jälkikasvua ilman, että juomavesi jouduttaisiin klooraamaan ts. onko nanosuodatettu vesi biologisesti stabiilia. Samalla pyrittiin selvittämään mikrobikasvun minimiravinne nanosuodatetussa vedessä. Putkistoihin muodostuneiden biofilmien vaikutus vedenlaatuun on arvioitu suureksi. Työssä tutkittiin, miten suuria ovat putkipinnalle kiinnittyneen mikrobiston tiheys nanosuodatetulla vedellä syötetyssä putkistossa. Fosforin lisääminen vesinäytteisiin nosti mikrobikasvun voimakkuutta huomattavasti ja se todettiin minimiravinteeksi nanosuodatetussa talousvedessä. Vaikka vedestä mitattiin alhaisia mikrobeille käyttökelpoisen hiilen (AOC) ja fosforin (MAP) pitoisuuksia (keskimäärin 23 µg AOC-C/I ja 0,12 µg PO_(4)-P/I), nousivat elinkykyisten bakteerien tiheydet 2-3 viikon kasvatusaikana muutamasta millilitrassa tasolle >10[4] CFU/ml. Kasvu pysyi heikkona muutaman päivän ajan. Useissa tapauksissa nanosuodatukseen syötetyn, kemiallisesti käsitellyn veden jälkikasvu oli nanosuodatettua vettä heikompaa. Ilmeisesti juuri pienimmät ja siten helpoimmin biohajoavat yhdisteet läpäisevät nanosuodatuskalvon. Biofilmitiheydet laskivat kemiallisesti käsitellyn veden tuottamista arvoista 50-90%